Työpäivät (yy) KAA KOO...

Eli pingviinit on täällä JOO! Tai siis kanat. Ja sudet. Plus tiput. Ja yksi kaikenpelastava koira nimeltään RUFF. Ai että ette pysy kärryillä? No minäpä paljastan salaisuuden edellämainittujen veijarien taustalla: Kyseessähän on lastensatu nimeltään 'The Sly Fox and The Red Hen' eli 'Ovela kettu ja punainen kana'. Tämän stoorin parissa vietin yhden kokonaisen koulupäivän kera kolmen kiinalaisen  villiviikarin, jotka halusivat näytellä kyseisen sadun aina vaan uudestaan taan taan. Viikarit, eli uudet ja tällä hetkellä läheisimmät ystäväni ovat nimeltään Angel, Judi ja Jason, jotka ovat koulumme viimeiset jäljellä olevat lapset. Koulumme perustettiin siis vasta vuosi sitten ja ensimmäisenä vuonna opettajatiimi sai värvättyä mukaan kuusi oppilasta. Tässä vaiheessa kesää jäljellä on puolet, joiden viimeistä viikkoa viedään nyt! Minullakin, niin ollen, on ensimmäinen opetusviikko lopuillaan, minkä jälkeen seuraa kolmen viikon suunnittelu-esiintymis-periodi, josta myöhemmin lisää. Lapset palaavat luoksemme -toivon mukaan entistä runsaslukuisimpina- syyskuun alussa viikonloppuisin.

***  Sidenote: Kolmikolla on toki myös kiinalaiset nimet, mutta koska allekirjoittanut ei osaa lausua edes viidesosaa yhdestä nimestä vaikka se olisi hänelle juuri selvällä kiinalla selvästi artikuloiden lausuttu, on järkevämpää pitäytyä länsimaisissa nimissä. Jokaisella kiinalaisella on siis myös länsimainen nimi, meitä lännen ääntämysvammaisia varten.

                               Sly Fox and the Red Hen + Tuikitärkeää Sanastoa: 

My Angels: Jason, Judi & Angel

(Sain vanhemmilta luvat kuvien julkaisuun. Kollega yritti selittää 'blogin' käsitettä: Sellainen Marian oma sivu internetissä. Sivu, jonne ei pääse Kiinasta, koska se on kielletty sivu, mutta ei siis mikään 'semmonen kielletty', vaan siis sillälailla turhanpäiten kielletty, että ei tarttis olla kielletty. Kiva sivu, jonka nimi on blogi. Siellä Maria kertoo millaista on Kiinassa)

Ensimmäistä työpäivää seurasi siis toinen, eli tapahtui niin sanotusti luonnollinen siirtymä ajassa eteenpäin. Kakkospäiväni kätki sisälleen ensinnäkin aamun oppitunnin uuden teeman kera. Teemaksi vapaavalitsin suunnat. Directions; rightii, leftii, straightii, backii ! Siinä sitten leikimme blindfolding- eli sokkoleikkiä jossa Maria-täti piiloutui luokan nurkkaan ja yksi viikari opasti toista tädin luokse käyttämällä englanninkielensanoja; Oikealle, vasemmalla, suoraan, takaisin ja stop. Hop ! Piirsin taululle myös kartan, jonka toisessa päässä sijaitsi koti, home, ja toisessa päässä koulu, school. Kodin päähän kiinnitin magneettiryppään, joka markkeerasi meitä. Sanoin: Meidän pitää päästä kouluun! Pyysin viikareita taululle yksi toisensa perään ja muiden tuli opastaa magneetti-Jason/Angel/Judi/Maria kouluun ja sitten koulusta kotiin. Hyvin meni siinä mielessä että päästiin perille. Viikarit ovat kuitenkin sen verta pieniä (7v, 8v ja 12v) että kiinankielen sanoja tulee välissä kokoajan ja loppujen lopuksi Maria-täti joutuu kuiskaamaan korviin oikeat vastaukset. Vaan kas, yllätyksekseni, testatessani lasten muistia he kuitenkin tiesivät rightin, leftin, straightin ja bäkin ! Jesjesjes!

Leikin kautta, leikin kautta sanat näyttävät kuin näyttävätkin jäävän korvien taakse ja pitkäaikaisten muistiyksikköjen tallelokeroihin ! I'm soo häpiii !

Suuntienopetteluoppituntia seurasi (lounastauko) draama-tunti, kuten edellä jo tuli ilmi. Oli meinaan semmosta draamaa, että oksat pois ! Ja häpeäkynnys kans ! Judi (12v) otti kanan roolin, Angel (6v) oli pelastajakoira ja Jason (8v) paha paha susi. Maria-tätiä vaatimalla vaadittiin mukaan leikkiin vaikka varsinainen, kiinalainen draamaohjaaja sai jättäytyä sivuun ja pelastautua katsomon puolelle. Mikä reilu peli tämä ? ! Kysynpä vaan ! Tunkivat sitten päähäni tipuotsapannan, jonka kyljessä laminoitu tipunnaama ja käskivät kyykistymään pahvista rakennetun tipulan eteen vuorosanoineni. Sain armoa vuorosanojen kanssa, ei tarvinnut osata ulkoa. Huh, helpotusta. Meniväthän vuorosanani kuitenkin sellaista vuoristorataa että tällaista:

"Good morning mummy!"

"I am hungry mummy!"

"My mummy is not at home!"

"You are back mummy!"

"Thank you RUFF, for finding my mummy!"

Siinä on kuulkaa opittavaa vanhalle Riihimäen nuorisoteatteri-/Kalliolaisellekin! Vai mitä sanoisitTE? SelviäisitTEkö, haasteesta tästä ITTE?

Tykkäsivät muuten kun äiti-kanan kadottua metsään esitin itkevää. Opettajakin kehaisi. Sanoi, että Maria, sinä osaat näytellä! Tuntui kuulkaas tosi hyvältä. Kuulla, että olin tosi hyvä tipu!

                                  Sillä: Itsensä likoonlaittava tipu madon nappaa!

                                                                        ***   ***   ***

Kolmas koulupäivä eli eilinen ei ollutkaan koulupäivä ensialkuunkaan. Oli luokkaretkipäivä, joka -kuten sain eilen tietää- on osa jokaviikkoista opetussuunnitelmaa. Joka keskiviikko lähdetään tään tään seikkailemaan maan maan ympäri tän kaupungin gin gin (tää melkein rimmasin kin kin) ! Ja tämähän on, aikuisten oikeesti, tosi kiva itsellenikin, koska itsekseni täkäläisiin paikkoihin tutustuminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin koskaan ennen missään maailmankolkassa ikinä milloinkaan (olen siis käynyt muuallakin kuin Suomessa ja etelänlomilla, että älkää heti tuomitko ja kelatko, että voi mikä nössö pullamössö, tai siis kelatkaa vaan emmää hajoo). Yhtä kaikki; Olen ollut pienessä ihmetyksentilassa huomattuani, että edes bussia en voi ottaa lähteäkseni katsomaan vuoria tai museoita kauempana omalta alueeltamme, koska en tajua aikatauluja, en osaa lukea kylttejä, en voi kysyä kuskilta, koska hän ei ymmärrä minua enkä minä häntä, enkä osaisi lausua toivomaani määränpäätä niin että minua edes kiinaksi ymmärrettäisiin. Lisäksi, paikalliset ovat kyllä avuliaita, mutta kun englanninkieli on kyseessä, menee läsnäolevillakin peukalot suuhun, eikä kukaan uskalla yrittää jeesata, vaikka saattaisi asiani ytimen kovalla ponnistelulla ymmärtääkin. 

                                  Kelatkaa ! Ei oo koskaan ennen tällasta ollut !

Siksi olikin niin perinjuurin vallan mukava juttu lähteä luokkaretkeilemään kiinalaispoppoossa, jossa johtava opettaja tiesi minne mennään ja me muut seurasimme johtajaa. Minne siis menime ? No, koska ette kuitenkaan lähde arvailuleikkiin mukaan, paljastettakoon: Menimme Pengzu Parkiin eli legenadaarisen, Yin-dynastian aikaan 800-vuotiaaksi eläneen herra Peng zun mukaan nimettyyn, valtavaan luonnonpuistoon (josta luonto tosin käsitti vain vajavaisen neljänneksen ja josta valtaosa oli pyhitetty huvipuistolle, eläintarhalle ja muille aktiviteeteille, koska, eihän luonnossa ole mitään tekemistä right? Wrong)

                                      Part 1) To the Nature We (Try To) Go Go Go !

Mr. Peng Zu Himself / Herra Peng Zu itse

Cherry Garden / Kirsikkapuutarha

(Tää tahtoo tulla takas toukokuussa, ku kirsikkapuut kukkii !)

Vettä, vuoria, puita, vihreetä ! Home again !

Vähän verran tärkeempiä tyyppejä...

Kirjailijanero omassa yksinäisyydessään

***   ***   ***

Part 2) Meanwhile in a Chinese Zoo...

Lasten kanssa kun oltiin liikenteessä, eivät puutarhat sirisevine heinäsirkkoineen (oli muuten ihan maaginen äänimaailma, varmaan kymmeniätuhansia sirkkoja pusikot täynnä!), kukkineen ja kaiken maailman kasvistoineen jaksaneet pidemmän päälle innostaa. Kyseessä oli tietenkin myös 'tieto paremmasta'. Ja kun tietää paremmasta, on tässä hetkessä (heinäsirkkoineen ja vihreine tuoksuvine kasvistoineenkin) aina jotain pielessä. Siinä vasta nykyihmisen isoin dilemma; Tiedossa siitä, että jollakulla on aina paremmin ku mulla! Prkl! Ei saa olla! Kakaroilla oli THE tieto, tämän hetken & seesteisen läsnäolon tuhoava sellainen. Vekaroilla oli tieto eläintarhasta. Ja lapsethan ovat aina oikeassa, mielipiteissäänkin. Huoh.

*** Varoitus: Seuraava kuvamateriaali ei ehken sovellu herkimmile eläinihmisille ***

                                             'Kindly Reminders' in fluent Chinglish:

Katso ! Apinoita ! Katson katson, mut kun en nää !

Niin on kamelit melkeen kun aavikolla olis. Mut entä jos melkeen ei riitä?

Tiikerillä tommonen 20 neliön sementtilukaali...

Ja karhuilla kenties kaikkein koreimmat oltavat. Tilaa on ja horisontissa metsä...

Itkettää.

 Vaikken 

eläinaktivisti 

olekaan...

....niin nyt...

...itkettää...

 Miten... ?

Miksi... ?

     Kukaan... ?

Voi...

  Näin...

Karhu mutustaa myslipatukkaa. 

Oikeassa alanurkassa häkkiin nakattu Smartphone...

Lintu on kaunis, mutta häkki(lintu) ruma (sana):

***   ***   ***

Lapset ja aikuiset yhtä kaikki nauttivat ja nauroivat, murisivat elukoille aitojen yli ja heittelivät niille jos jonkin sortin snacksia kuin odottaen sirkustemppuja ja huikeita akrobaattisia valokuvia Kiinan facebookissa julkaistavaksi. Kellään ei näyttänyt olevan eläinoikeusasioiden kanssa sen suurempaa ongelmaa tahi huonoa omatuntoa. Kukaan ei näyttänyt kokevan minkäänlaista yhteyttä eläinen kanssa siitäkään huolimatta että olemme Kiinassa, maassa jossa henkimaailmaisuus ja taikauskoisuus kukoistavat ja jossa ihmiset kutsuvat jokia äideikseen (kollega kertoi, että joki on Kiinalaisten uskomusten mukaan koko luomakunnan äiti) ja jossa luonnon ja ihmisen välisen siteen uskotaan olevan vahvimmillaan. Jos eläintarha-casesta mitään on oppiminen, niin se että kolikolla ja ihmisellä on aina(kin) kaksi puolta. On musta ja valkoinen ja kaikki siltä väliltä. Siellä, eläintarhassa kuljeskelin ja katseskelin nimittäin minäkin, koulun maksamalla lipulla. Valokuvasin elukoita (tosin vain kertoakseni teille missä mennään) ja kiertelin kuin kuka tahansa tavallinen vastuuttomuudessaan vapaa turisti. Mutta enpä innostahihkunut. En rohkaissut lapsia ruokkimaan elukoita saati heittämään tavaraa aitaukseen kuten kollegani, jotka kohauttivat olkiaan kommentilleni eläinten ahtaanlaisista oloista.

Kiinan eläintarhaelämys oli elämys, joka jokaisen eläinoikeusaktivistin kannattaisi ehkä kertaalleen käydä elämässä. Greenpeace, Animalia, missä ootte kun teitä tarvitaan ! ? ! Se oli retorinen kyssäri. Tiedän, että olette kiirenvilkkaa maailmaa pelastamassa. Minäkin yritän. Omalla tavallani. Jos joku oppii minun kauttani vähän enemmän englantia ja hyötyy opetuksestani, jos joku hymyilee minun ansiostani, tuntee itensä onnelliseksi, riittäväksi, kauniiksi ja hyväksi, jos joku saa jotain irti teksteistäni (!), jos joku inspiroituu/voimistuu/kehittyy/parantuu (!) minun kauttani, koen että maailmaa on pelastettu riittävästi, oma osuus purkissa ja paketissa. Kiinan eläintarhan asukkeja en valitettavasti pysty pelastamaan. Enhän edes löytäisi kyseiseen paikkaan takaisin tällä kielitaidottomuudellani saati sitten että osaisin sanoa: Eläin kärsii. Ei hyvä. Tosi huono. Maama tahtoo muutos ! 

Siksipä toivotan vaan onneamenestystä (maailman- & omanelämänparantamis- & elämänelämispuuhissanne) teille kaikille näine sanoin tai siis tämän sanan myötä: FU !

*** Kiveenhakattu sana on kiinalainen hyvän onnen, onnellisuuden ja hyvien siunausten symboli 'Fu' (Character for blessings, good fortune and happiness). Minut tuntevat tietävät, mistä tämän merkin vielä jonakin päivänä, kenties Kiinasta kotiinpaluunpäivänäni löytää ;) ***