Ain laulain työtäs tee tralalallalallalaaaaa

Jippijaijeejoo! Ensimmäinen työpäivä takana ja toinen kolkuttelee ovella kuin joulupukki. Saakos tulla sissää? No tokkiinsa, kaikin mokomin. Ensimmäisestä duunipäivästä aka eilisestä voisin sanoa sen verran että oli uutta ja haasteellista plus tylsää ja turruttavaa. 'Uusi haasteellisuus' todennäköisesti vähenee ajan myötä kun uudesta tulee vanhaa ja haasteellisesta piisofcakea, mutta työn 'tylsän turruttavan' puolen muutoshalukkuudesta en menisi ensimmäisen päivän kokemuksen perusteella takuuseen....

Työpäivät alkavat 8.30am, mutta hotelli (jossa siis edelleenkin majoitun, en tiedä edelleenkään miten lyhyt- tai pitkäaikaisesti) sijaitsee onneksi tässä kulman takana joten voin lähteä marssimaan vasta parikytä yli kasin. Tosin, ei vaikuta siltä että ketään liiemmin kiinnostaisi moneltako ilmestyn tuolilleni istumaan kunhan olen paikalla klo 9.20am kun ensimmäinen oppituntini alkaa. Ensimmäisestä oppitunnista sain tietää eilen klo 9.00 kun aloin varovasti udella päiväni sisällöstä (surffattuani koneella puoli tuntia kahvia juoden). Alunperin minulle kerrottiin, että elokuussa ei oppitunteja ole, vaan keskitymme koulun markkinointiin ja uusien oppilaidnen värväykseen. Vaan kas, eipä mennytkään niiiiinn! Vaan mulle sanottiiinnnn: Maria, tällä viikolla sinulla on kolme oppituntia päivässä, aamulla klo 9.20 ja iltapäivällä klo 2 pm jälkeen. Selvä pyy! Ei muuta kun materiaalia kasaamaan ja leikkejä funtsaamaan!

Niin minä vihellän työmatkallani, niin minä vihellän matkallani, jos sen on oltava niin, olkoon sitten niin...

                               Eka ylitetään tie! Cross the road! Selviytymistaisto Part 1!

Tienylihengissäselviytynyt oman elämänsä sankari--->

Duuniiin! Siinä se! Työpaikan sisäänkäynti lavea ja harava! Eiku...

* Koulumme sijaitsee kuvassa olevan rakennuksen 5. kerroksessa ja nelosessa on toinen englanninkielikoulu, jossa (!!!) huhujen mukaan on neljä tai viisi ulkomaalaista opettajaa. Saatan kuin saatankin päästä PUHUMAAN tavallista kieltä näiden kuukausien aikana!

Eilen pidin kertaustunnin kahdella tenavalle (kyllä, kahdelle, kyllä, ymmärtänette lisäopiskelijoiden tarpeen). Kertasimme heidän aiemmin opiskelemiaan englanninkielen sanoja, kuten hedelmiä, perheenjäseniä ja eläimiä flashcardien ja leikkien avulla. 40 minuuttia hurahti yllättävän äkkiä, niin äkkiä, että ihan löin itseni  ällikällä kyettyäni täyttämään koko oppitunnin ohjelmalla, leikeillä, peleillä ja oppimateriaalilla. Ei tullu ees tuskahiki! Oppitunnin jälkeen minulla oli sitten niin sanottua 'toimistotyöaikaa' kello kahteen asti. Käytännössä se näyttää tarkoittavan nettishoppailua, facebook-chattailua (kiinalaisilla oma facebookkinsa) ja pöydällä huiliihailoota. Tunnin ruokatauon saa pitää silloin kun mielii. Minä mielin kahdeltatoista. Pienen jalkojenverryttelykävelylenkin jälkeen piipahdin sitten yhdessä tutuksi tulleessa 'turvaruokapaikassa', johon olen pannut luotttoni kuin kypärätön skootterikuski omiin ajotaitoihinsa. Kyseessä on toimistomme alakerrassa sijaitseva länsimaalaisen oloinen kahvila, jossa olen päättänyt uskaltaa syödä (valtaosa täkäläisestä ruoasta arveluttaaaaaa). Tilasin 'Osakan piiraan', jota luulin lihapasteijankaltaiseksi. Oli pahaa. Vaikken nirsojen sukua ole, mutta oli pahaa. Se meni alas kahvi-bubble-tea-juomalla, jonka tilasin näin: 'Wo jou chaa.'

    Lounas: Osakan piiras (ällöimelän makeansuolainen) ja maitoinen, makea kahvitee:

Kävelylenkin värisatoa! Mää oon värien ystävä, mutta.. rajansa.. kai... silläkin....

Sermintausnaapureilla lounaslepotauko...

Ruokiksen jälkeen tein sitä mitä ruokista ennenkin: Mietin, mitä sitä tekisi. Nettiyhteys oli kaatunut ja asiasta kysyessäni naapurikopin mimmi nauroi: 'Joo, me aina unohdetaan maksaa nettimaksu ja sit se kaatuu!' Heh heh. Tämäpä hauska. Ilmiö. Suunnittelin seuraavien päivien tuntisisältöjä, kuten jokaisen itseään ja oppilaitaan kunnoittavan opettajan kai kuuluu, mutta kun en minkään sortin ohjeistuksia tai tehtäviä saanut, niin lopahti into siihen hommaan. Entiseltä opettajalta (Amerikkalaiselta Patrickilta, joka jo läksi Shanghaihin muihin hommiin) sain neuvon: 'Muistat vaan miellyttää lasten vanhempia. Se on kaikkein tärkeintä. Niille on vaan hienoa, että lapsillaan on ulkomaalainen opettaja. Se on eksoottista !' Jaha. Aha. Että sillä lailla. Otan kuitenkin duunini siinä(kin) mielessä vakavasti, että olen huomannut erään koulutussysteemiin liittyvän Kiina-ilmiön: Täkäläiset englanninopettajat opettavat englantia täkäläisille heikohkolla englannillaan ja niin välittävät heikohkon englannin (lausumis-, painotus- ja ääntämysvirheineen) myös jälkipolvilleen. Aloin jo katkaista ketjua, painotin kakaroille: Ei, se ei ole foxiiii, vaan foX (kettu). Sana loppuu viimeiseen kirjaimeen. Unohtakaa kiinalaisille tyypilliset ihmeloppusoinnut, jotka sekoittavat ulkomaalaisten kuulijoiden ymmärrykset. Ei mene kaaliin jos väitätte että laiva on Shipiii. Että niinku jipii ässällä ? Not.

Iltapäivän oppitunnit poikkeavat kivasti aamutunneista rentoudessaan ja luovuudessaan. Eilen oli kokkaustunti ja valmistimme puddingiii, eli lusikoitavaa jälkkäriä. Koska kiinalaisilla ei ole kyseistä herkkua ollut kulttuurissaan, niin se puuttuu myös kielestä. Niin ollen englannin pudding on kiinaksi pudding (lausutaan: puting). Siinä sitten tekemisen lomassa opeteltiin ruokasanastoa. Lapset olivat tosin jo silmin nähden poikki tässä vaiheessa päivää (ovathan he koululla aamu kasista iltapäivä viiteen), joten en ryhtynyt siinä sen enempää sanoja opettamaan. Kokkauksen jälkeen lapsilla oli 'leikkiaika' ja saivat juoksennella pitkin koulua villeinä ja vapaina. Juttelin myös supervisorini kanssa ja kyselin kyselemästä päästyäni. 

                            Opin, missä oikeastaan olen! Jes! Oli aikakin! 

Koulumme on siis 'kesälomakoulu', jossa painotetaan lasten luovuutta, vapautta ja vaihtoehtoista oppimisen tapaa. Oppiminen tapahtuu leikkien, pelien ja tekemisen kautta perinteisen kiinalaisen 'istu ja kuuntele'-systeemin sijaan. Mainiota! Supervisorini kertoi eräästä 7-vuotiaasta pojasta, jonka äiti toi hänet kesäkouluun ainoana tavoitteenaan lisätä pojan yleissivistystä ja tankkauttaa tämän pää täyteen lisäinfoa, ettei loma mene hukkaan. Kysyttäessä pojan lempileluja tämä vastasi: 'Minä luen vain kirjoja.' Eräällä tunnilla oli juteltu merenelävistä ja opettaja kehotti lapsia miettimään mitä kaikkea meressä voisi elää. Siinä missä muut lapset heittivät kehään hirviöitä, lohikäärmeitä, yksisilmäisiä meduusoja ja muuta mielikuvitteellista, tuhahti kyseinen 7-vuotias paheksuvasti ja totesi pikkuaikuisen näsäviisaudella: 'Tyhmät, meressä elää ainoastaan kaloja.' Surullinen tarina. Samanmoisia, lapsuudenmenettäneiden lasten stooreja on Kiina täynnä. Aloin arvostaa koulumme periaatteita uudella tavalla. Ja olla ylpeä siitä, että voin antaa kontribuutioni juuri täällä.

                              Ai missä? No siis, täällä, tässä, missä magic happens:

Työkavereistani kolme puhuu englantia (omien sanojensa mukaan), luonnollisesti, koska he myös opettavat englantia (voi härreguud!). Kysyessäni parasta lounaspaikkaa, vesiautomaatin sijaintia, tyyppien nimiä, ikiä ja sitä kauanko ovat olleet täällä töissä ja mistä ovat alunperin kotoisin, sain pitkiä hiljaisia katseita, kikatusta, päiden puistelua ja kiinankielistä I dont understandii (Wo ting pu dong). Kännykät kääntäjineen olivat ahkerassa käytössä ja minulle jutellessaan tyypit näyttivät joka toisen sanan kännykän ruudulta. Hien pukatessa pintaan läksin hakemaan alakerran välipalamasiinasta välipalaa, cripsit mielessäin, sipsit mielessäin, tungin 4 yiniä (50 senttiä) koneeseen, painoin nelosnappulaa ja sain pussillisen.... auingonkukansiemeniä! Persuti! Voisko ihanammin välipalahetki enää alkaa! VOIS! Ei mee täällä asijat ihan niinku Strömsössä, mutta onneksi.... en ole Strömsössä käynyt, enkä Strömsöläiseen elämänmenoon ja asioidensujuvuuteen niin ollen edes tottunut. Siispä kaikki on paremmin kuin hyvin ! Auringonkukansiemenet mitä parhain välipala, sujumaton keskustelu oolrait ja cold turkey -meiningillä työhön sisäänajo enemmän kun bueno juttu ! 

       Plus että: Välipalaskenaariosta toimistoon palattuani löysin pöydältäni tämän:

"The most I can do for my friend is simply to be his friend." -Henry David Thoreau

                                                                Friend = Péng Yóu