Ääk ! ILO! Se on irti !

No koittihan se päivä! Viikko sitä odotettiinkin. Olin jo luopunut toivosta, ajatellut ettei sitä päivää ole lainkaan minun kohdallani tuleva. Mutta toisaalta, viikko on myös kovin lyhyt aika siinä mielessä että monet tapaamani länsimaalaiset (kyllä, olen viimeinkin löytänyt täkäläisen länsimaalaisten yhteisön josta ihan kohta lisää).eivät ole kyseistä päivää kokeneet vaikka ovat asuneet maassa iät ajat jotkut jopa kolmen vuoden päivät. Aika hyvin sinänsä! Minut kutsuttiin ko. päivän viettoon niinkin PIAN kuin viikon päästä maahan saapumisestani mitä pidän hyvänä merkkinä. Työkaverit luottaa muhun heiiii, pitää mua ehkä hyvänä jätkänä, olen yksi heistä, jej!

Ai että mistäkö puhun ? Mikä homma on kyseessä? Arvaa huvikses! No jestas. No kaippa se on sitten rautalangasta väännettävä. Jokainen Kiinaa ja Aasiaa ylipäätään tunteva immeinen osannee ratkaista arvoituksen tai ainakin heittää ilmoille villejä sinnepäinosuvia veikkauksia, mutta koska harvapa meistä on (rautaa) kiinanmaanasiantuntijaa syntyjään, niin helpotetaan hieman. Helpotetaan niin paljon, että ratkaistaan sanaarvoitus yhdessä eli minun toimestani. Homman nimi on KTV!

Ai että mitä että? Ei osunut eikä uponnut? Hmph. Yleensä olen laivanupotuksessa aika haka. No jos nyt sitten ryhdytään kertomispuuhiin. KTV on karaokemesta, jossa aasialaiset ympäri tän Aasian mantereen tuppaavat viettämään aikaa kaveriporukalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään länsimainen 'karaokepubi', jonka nurkassa nousuhumalainen Nikopetteri nikottelee mikrofoniin. KTV-konseptiin sen sijaan kuuluu vuokrattavat huoneet, joissa on TV, karaokeohjelma, mikrofonit, sohvat ja pöydät, joille tilataan juomia ja snackseja oman maun mukkaan. Suurin ero länsimaisiin karaokepubeihin on juuri yksityishuoneen vuokraaminen, mikä tarkoittaa, että random-tyypeillä ei ole sinne asiaa eikä randomeille lauleskella. Homma tapahtuu omalla kaveriporukalla.

*** Wikipediasta: "In some countries karaoke box is called KTV."  

*** ShanghaiExpat.com: "KTVs are karaoke bars consisting entirely of private rooms. Many of them are for prostitution, others are more family-oriented". 

                                                    Friend-oriented KTV : )

                    (Rakastan tätä kuvaa. Sanokaa mitä sanotte. Tärähtäneitä ootte itte)

                                                                 ***   ***   ***

Kuusipäiväisen työviikon tultua päätökseen ja minun jo pakatessani kimpsujani ja kampsujani kotiin lähtöä varten, ryntäsi siis supervisorini luokseni ja sanoi että pomo tarjoaa meille tänään KTV-illan. Olin että jippiijesjesjoo, mä tulen, mä en laula, mut mä tulen! Se sanoi että sähän tulet ja sähän laulat. Mut kun mut kun... Mutkun ei mutkuttia!

Ja mähän lauloin. Kovaa ja matalalta koska korkeelle en pitkästä torsostani huolimatta pääse. Lauloin huonosti, mutta mulla ja silminnähden muillakin oli kivaa. Tarjolla oli onneksi myös englanninkielistä settiä laidasta laitaan ja esitimme biisejä hyvässä balanssissa; työkaverit kiinalaisia superhittejä ja meikäläinen (englantia taitavan supervisorini tukemana, huom) englanninkielistä poppia. Bäkkäreitä. Didoa. Sugar Babea. Anyone of ussia! Itse asiassa sain sellaisen tatsin karaokehommaan, että olisin laulanut vielä pitkään huonevuokran päättymisenkin jälkeen. Kas kas. Musta kuoriutui oikea karaokekaskas!

Ja miksipä ei, kun kasassa on mukavia työkamuja, hyvää musaa, muonaa ja alkoholitonta juomaa! Tää homma hei -aikuisten oikeesti- toimii  myös selvinpäin! 

Toinen vasemmalta: Taiwanilainen työkamu joka jätti työpöydälleni ekana työpäivänä lapun: I hope we can make friends : ))

Kukkakoristeellinen tytsy, koulumme sihteeri, muut mimmit ovat opettajia:

Ruokaa! 

Antaa palaa mimmit !

*Oikealla: Taiwanilainen nainen, joka tuli viikonlopuksi opettamaan teatterin ja draaman hyödyntämistä englanninopetuksessa. Täydellinen amerikanenglanti = Täydellinen keskustelukumppani.

***   ***   ***

Ja sitten, sitten siirrymme aiheeseen, jota jo ensimmäisessä kappaleessa vähän ohimennen väläytin. Nimittäin, sitten, viikon ainoana vapaapäivänä eli eilen sunnuntaina päätin tehdä pienen kävelylenksun ja tsekata (toistamiseen) onko aiemmin löytämässäni nettiartikkelissa mainittu, amerikkalaisen miehen vuonna 2013 perustama 'The Hill bar' todellisuutta vai vain oman pääni toiveuni. Edellinen etsintäkierros ei tuottanut tulosta, koska googlen kartta ei vaan toimi täälläpäin samanlailla kuin teillä sielläpäin. Normaalisti katson googlen kartalta reitin, talletan sen pääni kartastoon ja löydän perille (en siis osaa käyttää älypuhelinten karttoja eikä kiinnosta opetella). Kiinassa, however, mikään ei mene niinkun luulee, toivoo, rukoilee ja melkein jopa kädet ristissä hartaalla vakaumuksella uskoo. Ei edes reittiohje. 

Toinen kerta kuiteskin toden sanoi ja löysin kuin löysinkin täkäläiset ei-täkäläiset! Ne eivät olleet Hill-baarissa, jota en edes löytänyt, mutta joka on todellisuutta. Sen sijaan päädyin neljä kuukautta sitten perustettuun (saksalais-uusiseelantilaisen nuorenparin perustamaan) 'Ice Baariin', jossa ne olivat. Kaikki. Paikalliset ei-paikalliset. Ne sanoivat, että Hill-bar on ihan nurkan takana, mutta sinne on turha mennä. Ei ole enää sitä mitä se aikoinaan oli. Nyt puhaltavat uudet tuulet. Jääbaarin tuulet. Tuntui kuin olisin tullut kotiin kodin sisällä. Puhuin puhumasta päästyäni, ikään kuin olisin puhunut elämäni ensimmäistä kertaa, tavannut ensikertaa ihmisiä, jotka tajuavat mitä sanon ja joille jutellessa minun ei tarvitse miettiä lauserakenteita etukäteen ja valita ala-asteen englanninkirjan sanoja tullakseni ymmärretyksi. Mikä riemu ja ilo olikaan huomata, etten ole ainoa ulkomaalainen tämän taivaankannen alla.

               Ja meillä kaaikilla oli niin muukaavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaana !

                                          -Uusien ystävien uusi ystävä kiittää-