Tiedoksi kaikille Kiinan demokraattiseen tasavaltaan matkustaville: Täällä ollaan sellaisessa Herran kukkarossa, että meitä kansalaisia (ulkolaisia & omanmaalaisia yhtä kaikki) suojellaan pirupaholaiselta nimeltään sosiaalinen Media. Sisäänpääsy evätty kaikille sellaisille sivustoille, jotka saattavat sisältää jonkin valtakunnan 'huonoja vaikutteita'. Blogimaailma vaikuttaisi olevan se pahisten pahis, sikäli mikäli bloggerin avautumisen ongelmaisuudesta mitään on oppiminen. Minä opin että sitkeys palkitaan ja että taistelun tuloksena käyttöönsaatu naamakirja-youtube-blogger-setti maistuu makialle kuin taateligojimarjatee. Vertaus ei ole tuulestatemmattu. Tempasin sen näet eiliseltä lounaalta, jonka nautin uusien työkavereideni kanssa tosikiinalaisessa ravintolassa.... (ja josta sain aasinsiltoja vähän joka suuntaan)
Taustalla: Yksi miljoonista ruokalajeista joita kannettiin pöytään. Etualalla: Taatelitee!
*** *** ***
Eilen, torstaina laskeuduin siis Kiinan maaperälle kello 7 reikreik tätä aikaa eli teidän (ja minun biologisen kelloni) mielestä 11 aikaan edellisiltana. Oma kelloni tosin oli vielä brittiajassa (poikkesinhan koti-Suomessa vain yhden vajavaisen vuorokauden ajan), eli 9 reik reik edellisiltana. Pääni mukaan oli siis nukkumaanmenoaika kun heräsin British Airlinesin koneen tömähdettyä Shanghain lentokenttään yhtä aikaa auringonnousun kanssa. Vaan ei auta itku matkamarkkinoilla! Ihan itse menin ja valitsin jetlaagin, ei se minua.
Tervetuloa ! 歡迎光臨 [欢迎光临] (=huānyíng guānglín)! Kiittihei!
Yhteys- ja tukihenkilöni Minnie oli minua kentällä vastassa. Matkasimme yhressä uuteen kotikaupunkiini Xuzhouhun ensin lentokenttäbussilla, sitten junalla ja lopuksi taksilla jotakuinkin viiden tunnin matkan. Nappasin matkaevääksi kuivalihaa ja tein sivusilmähuomioita kuten kunnon turistin kuuluu: Huomioin, että kerrostalot ovat aivan liian korkeita ja kapeita (hurraa kommunism.. eiku demokratia!), että kaupunkien yllä lepää etova saastepilv... eiku eteerinen sumuharso (!), jolta paikalliset suojautuvat maskiensa taakse ja jota turistit kilvan kuvaavat. Turisteja näin kourallisen. Ne näkyivät. Ne olivat räikeitä väripilkkuja jättimäisine rinkkoineen, sandaaleineen, sikapitkine torsoineen, kultakutreineen ja kauloillaan roikkuvine kameroineen. Olin välitilassa. Yksi heistä ja kuitenkin ihan muu(kalainen), pyrkimyksenäni tulla kiinalaiseksi kiinalaisten joukkoon ja tehdä pesäero turistien ja itseni välille. Tosin, voi olla, että muutaman viikon päästä alan kaivata länsimaista seuraa (muuallakin kuin facebookissa).
Välikuva: Välipala: Kuivalihaa!
Kävin myös lentokentän vessassa (kun kuitenkin haluatte tietää) ja panin merkille että: Vessanpönttö on reikä lattiassa (kuulemma superhygieenistä), eikä vessapaperia ole tarjolla joka cubiclessa vaan yhdellä seinällä on vessapaperimasiina, josta kukin tarpeidensatekijä käy veivaamassa itselleen haluamansa määrän pyyhintämateriaalia ennen varsinaista toimenpidettä. How convenient ! Not. Damn complicated! Sivusilmällä huomioin myös minuun kohdistuneet suorasilmäykset. Jengi tuijottaa, tuijottaa tuijottaa sellaisin katsein, joista suomalaisäiti sanoisi lapselleen: 'Ei saa tuijottaa!' Olen nähtävyys. Kuvia ei kukaan vielä tullut pyytämään, olinhan sentään kiinalaisen kaverin seurassa. Kummallisinta tässä oli se, että olin vielä Shanghaissa, joka on metropolien metropoli ja kansainvälinen kuin mikä! Ja silti. Ulkomaalainen on ulkomaalainen. Yhtä kuin Eiffel-torni ensikertaa Ranskassa vierailevalle turistille, joka on ikänsä unelmoinut Pariisista. Oho, siinä se ny on.
Siinä SE on, eilisiltana päästyään viimeinkin yksin hotellihuoneen rauhaan:
Asiat eivät menneet kuten oli alunperin sovittu. No mutta näin Kiinassa. Kiinalaisittain. Kaikki alkoi mennä vähänpaljon vastavirtaan heti ensialkuun, mutta vastustuksen sijaan päätin lähteä leikkiin mukaan aka virranvietäväksi (osakiitos kuulu väsymykselle, en jaksanut stressata mistään). Ja kas, huomasin oitis, että vastustamatta paras ! Virta muuttui ykskaks myötäiseksi ihan vaan oman asenteeni myötävaikutuksella. Alles guut, eli kaikki hyvin siitäkin huolimatta että: * Ensiksikään, minulle luvattua asuntoa ei vielä ollut olemassa, joten pomo sanoi, että majoittuisin ainakin viikon ajan hotellissa (koulun kustannuksella) kunnes löytäisivät minulle kämpän (joka kuuluu kaikille ulkomaalaisille työntekijöille, joita on tällä kertaa yksi). * Toisekseen, minä olen ainoa ulkomaalainen työntekijä. Paljon mainostettua 'ulkomaalaisten opettajien yhteisöä' ei ole olemassakaan. Koulu on perustettu vasta vuosi sitten ja opettakunta koostuu viidestä kiinalaisesta plus yhdestä ulkomaalaisesta englanninopettajasta. Työkavereistani yksi puhuu siedettävää englantia ja ymmärtääkin siedettävästi --kunhan muistan puhua hitaasti ja artikuloiden. Voipi tosiaan olla että kuukauden päästä alan kaivata sujuvaa keskustelua. Tai sitten minun on opetettava kakaroita niin hyvin, että saan niistä juttuseuraa. * Kolmanneksi: Opetustyö ei tule olemaan ihan sitä mitä oletin. Ensimmäisen kuukauden ajan värväämme lapsia koululle koska täällä on lapsikato! Suunnittelemme esityksiä ja ohjelmaa kauppakeskuksissa ja muissa julkisissa paikoissa esitettäväksi ja siten yritämme kasvattaa opiskelijoiden määrää syyskuulle. Syyskuussa lapsilta loppuvat kesälomat ja he palaavat normaaliin päiväjärjestykseen johon kuuluvat viikonlopun englanninkielitunnit meidän koulullamme. Työnkuva tulee syyskuussa siis muuttumaan niin että töitä on ke-su (ke-pe toimistotunteja aarggghhh, persii puutuu!) ja ma-ti on uusi weekendi! Työaika on 8.30-17.30 viitenä päivänä viikossa sisältäen tunnin ruokiksen. Perussettiä, mutten oo tottunut säännölliseen työaikaan, joten siinä saattaa olla kipukohta numero yksi. Auuu.
"Kiinassa monta on kummallista asiaa, mikä hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..."
Eilisen lounaan jälkeen pääsin siis lopultakin hotellille, pääsin eroon Yliavuliaasta, sain netin pelittämään ja sitten minä nukuin. Nukuin kahdeksan tuntia yhtä soittoa ja heräsin puolen yön aikaan vain aloittaneeksi kahdeksantunnin unet uudelleen. Ja uskokaa tai älkää; Unta riitti aamuun asti! Aamuun, joka alkoi niin ihanasti, etten tiedä voisko ihanammin päivä enää alkaa! Olin virkeä, ensikertaa moneen päivään ja läksin kiinalaiseen buffet-aamiaispöytään. Tältä näytti aamiaiseni tänään ja seuraavan viikon (ellei koko tulevan puolen vuoden) ajan:
Sisältö: Lihatäytteinen dumpling (valkoinen pallo vasemmalla), hedelmää, kananmunaa, merilevää, maustettua kurkkua, maustettua nautaa sweet&sour-kastikkeessa, tofua (valkoinen köntti oikealla). Lisäksi buffet.pöydästä löytyi jos jonkin sortin pikkulautasia täynnä sen seitsemännen lajiluokan vihanneksia ja lihoja joita en tunnistanut. Ainoa puute: Ei kahvia. Lasissa lämmin soy bean curd -drinkki. Perinteinen kiinalainen aamupalajuoma.
Nyt olis sitte syömingit syöty ja bloggaukset blokattu. Tälle päivälle suunnitelmissa pötköttelyä, jalottelua ja pankkitilin luominen (jännäpissat melkein housussa). Plus: Iso aamukahvi jossain Mcdonaldsissa ihan enshätään ja orastavaan vieroitusoirepäänsärkyyn. Pomo käski ottaa tämän päivän vapaaksi jetlaagista toipumista varten, mistä olin erinomaisen kiitollinen. Kiitos kuuluu myös viikonlopulle; sen ansiosta työputkeni alkaa kolmella vapaapäivällä.
Ei sitten muuta kun Bon apetit ! Elämä on naminami juttu !
PS. Nihao ma? Mitä teille kuuluuuu?
Vaikuttaa pörssikielellä ilmaistuna "haasteelliselta" projektilta! Ja ettäkö mitäkö tänne kuuluu? Tuohon menohaipakkaan verrattuna ei mittää :) Ota ilo irti hommasta!
VastaaPoistaT: Ari
Haasteita on tuleva, mutta just nyt olen luottavaisella mielellä. Vaikka jäisinkin hotelliin asumaan moneks kuukaudeks (kuten eräs opettaja oli pakon alla tehnyt), vaikken tapais yhtään ulkomaalaisia ja vaikka opetus oli pääasiassa muuta kun opettamista, tästä jää silti käteen hurjasti oppia, kokemuksia ja elämyksiä. En pelkää, enkä valita, kaikki on hyvää ja hyvin ja muutokset vaan haasteita.
VastaaPoistaKysynpä uudestaan: Jos et vertaa elämääsi kenenkään toisen elämään, mitä sinulle kuuluu ? :)
-Maama
Kun pyörii päivittäin samoissa ympäristöissä samoja kuvioita, tuntuu, etteti ole mitään erityisiä kuulumisia kerrottavaksi. Eilen illalla oli bänditreenit (kulki muuten omakin soitto ihmeen hyvin), tänään olen aamupäivän taas kuhnaillut pihalla punaherukoita ja karviaisia poimien ja rikkaruohoja nyhtäen, nyt taas safkanlaittoa suunnittelen (nokkos-perunamuusi+sieni-kasvispihvit), sitten hakemaan Tiia töistä ja illalla kuntosalille. Tänään on hieman inhimillisempi lämpötila, +24 astetta. Viikonlopuksi taas luvattu +30, että silleen täällä!
PoistaKiitos kuulumisista ! =) Arki tekee tepposensa kun on yhdessä paikassa pitkän aikaa. Sitä vähän sokeutuu elämän ihmeellisyyksille, kun kaikki on tuttua, turvallista, turvavyöhykkeen sisällä. Mutta Riksu on täynnä ihmeitä heeeei (sanoo hän joka sieltä alati lähtee pois pois pois)!
PoistaNokkosperunamuussista olen kyllä kateellinen. Njams. Kiinalaiset eivät sellaista herkkua saletisti tunne. Vois kokeilla tilata : ) Korvaisivat varmaankin potun riisillä.
Säästä: Kaikki yli +20 on LIIKAA.
Onneksi sait kaikki tarpeelliset saitit toimimaan:) Harmi että ei ihan ollutkaan mitä oli luvattu tuolla koulussa,mutta toivottavasti kaikki pian järjestyy.
VastaaPoistaJoo, vaikkakin sivustot tuppaa vähä väliä kaatuilemaan, on tää parempi kun ei mitään.
PoistaSinänsä harmi, mutta toisaalta; En minä muutoksia kavahda. Kunhan vaihdossa tulee jotain siedettävää/edellisen vaihtoehdon vertaista, olen kaiken suhteen ihan ookoo. Olen oppinut, että kun ei takerru omiin alkuperäissuunnitelmiinsa/alkuperäisinformaatioon, sitä on helpompi joustaa ja lähteä muutosolosuhteisiin mukaan. Ei ole fiksaatiota mistään joten kaik on ok!