Little pigs little pigs let me come IN !

Lukijakysely osa ziljoona: Mikä lastensatu on kyseessä?

Kymmenen pisteen vihje (ja samalla ainoa laatuaan):

Sadussa seikkailee kolme pientä p_____a ja yksi iso paha s___i !

Hyvin tiedetty ! 

Tämä ei, sori vaan, ollut palkintotehtävä, mutta voitte ihan vappaasti lyödä käsiänne yhteen ja antaa itsellenne isot halit teletappityyliin. Sisäinen lapsi lapsenmuisteineen ja -muistoineen on kuin onkin vielä siellä! Lihasmuistissa.

Jos haluatte, voitte laajentaa tajuntojanne katsomalla lapsuudesta tutun sadun kiinaksi täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=QcG_cbixvkQ (kyllä, minä katsoin. Ja nautin)

***   ***   ***

Kuten aiemmin kerroin, koulullamme on nyt meneillään kolmen viikon markkinointiperiodi, jonka aikana on tarkoitus mainostaa koulua paikallisille lapsiperheille ja sitä myötä saada lisää vekaroita opiskelijoiksi syyskuusta alkaen. Markkinointi tapahtuu pääasiassa esitysten, lastentapahtumien ja suuresti kammoamieni democlass-oppituntien avulla (niistä lisää myöhemmin). Toissapäivänä, keskiviikkona minulle kerrottiin, että esittäisimme harjoittelemamme näytelmän 'Kolme pientä porsasta' vuokratussa 'apartmentissa' ko.päivän iltana (työpäivän jälkeen, ekstrapalkatta tottakai). Odotin vuokrattua tilaa, lavaa, jossa esiintyä. Vaan kas, yhdeksäntuntia toimistolla istuttuamme läksimme takseilla (rekvisiitat ja pahvikulissit mukanamme) kohteeseen, joka osoittautui pieneksi ahtaaksi betoniseksi ulkoilmatilaksi, jossa magic oli supposed to happen. 

Työkaverini eivät olleet osanneet englanniksi kertoa, että kyseessä on kokonainen lastentapahtuma paikallisen asuinalueen pihapiirissä. Vastuullamme olikin kaikki: Infopisteiden pystyttäminen, ilmapallojen ja oheistuotteiden jakaminen (täällä lapsia lahjotaan lahjomisen perään), eläinasuissa kekkuloiminen ja loppuhuipennukseksi (vasta) esitys, jonka piti alkuperäisinfon mukaan olla kaikki mitä on. Yritin siinä sitten jonkinlaista mindfullnessia harjoittaa oivallettuani, että työpäivä venyi odottamatta kymmentuntiseksi eikä kukaan maininnut lisätunneista halaistulla sanalla. No mutta, maassa maan tavalla right ? Not. For. Me. 

     Ei auttanut muu kuin panna toimeksi. Porukka koolla tunti ennen shown alkua:

Työkaveri hurautti paikalle vespallaan nalle tarakalla:

Ja sieltä ne sitten tulivat.  Vyörynä. Hyökyaaltona. Lapset. Sopulilaumana kera isovanhempiensa. Ihmettelin, miksi paikalla oli niin paljon vanhuksia. Työkaverini selosti, että Kiinassa lapset siirtyvät synnyttyään isovanhempien hoiviin. Isovanhemmat hoitavat niin vaatetuksen, muonituksen kuin kaikki vapaa-ajan touhuilutkin. Vanhemmat ovat vastuussa vain virallisen puolen asioista kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja vakavamminotettavista harrastuksista (jotka parhaassa tapauksessa johtavat menestyksekkääseen uraan)...

IlmaiskrääsäPISTE:

Ja tutorilleni (tiikerille) PISTEET kotiin ohjelman suunnittelusta, organisoinnista, tapahtuman juontamisesta, kaikkien punaisten lankojen käsissä pitelemisestä ja minun, ummikon informoimisesta englanninkielellä (vaikkakin aika ajoin vajavaisesta sellaisesta aika ajoin aika vaihtelevan harhaanjohtavalla englannilla). Yhtä kaikki, siinä on mimmi, joka painaa duunia viiden miehen edestä ja jaksaa nauraa, auttaa, olla kaikille hyvä ja kiva. Ihana mimmi. 

Pää irtoaaaa, mutta minustaaaa se näyttää aivan täydelliseltä taaksetaivutukseltaaa!

Noniiiin, sit se alkoi. Show.

 "Kiitos kun olette paikalla näin runsaslukuisina ja muutavastaavaa. 

Kohta aloitamme shown ja pyydämme teitä järjestäytymään sil viissiin, että esiintyjillä on tässä edessä tilaa näytellä ja ettei kellekään satu minkään sortin vahinkoja." 

Tervetuloa, nauttikaa esityksestä ja järjestäytykää!

Ei saletisti järjestäydyTÄ ! Kuuleeko opettaJA! E E EI ÄS ALETISTI !

(Vasemmalla puolella henkinen tuki joka nyökkää ja sanoo 'ni!')

Okei, okei, ihan miten vaan, täs ois kuitenki ny viis uutta sanaa jotka Maria-laoshí (opettaja) haluaa teille (palavasti) opettaa, jotta ymmärrätte esityksen. Mikäs se siinä? Kerropa tätille, sinä uskaliaan uhmakkaasti tuijottava kiinalainen Peppi Pitkätossu. 

                                                   Wolf, yesss, it is WOLF ! SUSI!

And this, this is THE Wolf ! Grau !

Sanojen (wolf, pig, straw, brick, sticks) opettelun jälkeen koitti sitten the HOO-HETKI eli itse esitys. Odotin sitä itse asiassa aika innolla, esiintymisestä kun tykkään ja tiedän, että tämän homman minä handlaan kuin ruoantilaamisen Riihimäen Kulmakonditoriassa (tämä ei ole mainos. Minulla ole mitään sponsoridiiliä ko.yrityksen kanssa. Haluan vaan mainita, että siellä minä tilaan kanavuohenjuustosalaatin, jota myös kernaasti suosittelen kera Kulmiksen oman majoneesin, joka, tosin, muistaakseni, oli viime lomalla muuttunut astetta tulisemmaksi, mikä ei puolestaan ollut niin paljon minun mausteettomaan makuuni, mutta hällä väliä, nyt mentiin sivuraiteille pahemman kerran, mutta halusin vaan sanoa että Riksun Kulmiksessa esmes osaan tilata ruokaa, kun taas Kiinalaisessa kulma-missään en osaa tilata yhtään mitään). Anyhow, uskon tuntevani siis esiintymisen salat ja teatteria viime vuodet kaivanneena olin TULESSA. Minut facebookista tuntevat jo näkivätkin postaukseni jossa ihan rehdin ryhdikkäästi, arvoni tuntevan ylpeästi ilmoitin näyttelijän taidoistani seuraavin sanoin:

"Pakkoraporttirako: Esitin just kaks tuntia englanninkielistä tipua kiinalaisen leikkikoulun stagella ainoana rekvisiittanani otsapanta jossa laminoitu kuva tipusta. Vuorosanani: Good morning mummy! I am hungry mummy! My mummy is not at home! You are back mummy! Thank you for finding my mummy! Kiitos Riihimäen nuorisoteatteri ja Kallion lukio vuosikausien teatterivalmennuksesta. Osasin. Mua kehuttiin ja se tuntu hyvältä."

Tuntui valtavan hyvältä olla lavalla pitkästä aikaa ja saada kehuja kotkotuksestani. Liike lähtee lantiosta ja eläinäänet palleasta! Odotin esiintymistä kuin metsästäjä saalissutta ja susi nousevaa kuuta. Mutta kuinkas sitten kävikään? kysyn kuin Tove Janssonin luoma Nyyti-hahmonen. Kävi niin, että ohraisesti. En osannut ottaa vakavasti työkavereiden kommentteja kiinalaislasten (epä)käytöksestä niin lastentapahtumissa kuin koululuokassakin. Varoittivat asiasta etukäteen, siitä pisteet kotiin. Kuuntelin varoituksia sormien läpi. Kunnes. Tuli Hetkeni. Hetki ampaista lavalle. Ampaisin. 

Ja ne ampaisivat päälleni! Lapset nakkelivat pikkukiviä niskaani, koska olin pahis ja yksi riiviö kiskaisi päähineen päästäni ja heitti sen maahan. Siinähän pidät roolia yllä! Sen sijaan että olisin puikkelehtinut yleisön joukossa sutena 'vaanimassa lavalla olevaa kolmea possua' kuten oli suunniteltu, pakenin sermin taakse vuoroani odottamaan. Mutta eipä se siihen jäänyt! Villivekara X kaveri Y:n kanssa pomppasi luokseni sermin taakse, esitti potkivansa minua ja yritti toistamiseen saada  päähineeni revityksi. Opettajat eivät tehneet asialle mitään (kuten eivät luokassakaan tee) ja vanhukset puistelivät päitään nauraen. Että sellainen  SHOW! Oli meinaan. Ketutti. Sudetti. Sapetti. No kyllä te tunnetilani tiedätte. 

                                     Lukijakysely: Mikä tunnetila on kyseessä? 

                                                             Mua v_____i ! 

                                                                 ***   ***   *** 

Oli sitte semmonen happening että oksat pois. Ja lisää on luvassa. Tämä viikko, tämä seitsenpäiväinen työviikko (!) huipentuu (tai laskeutuu) lauantaina ja sunnuntaina tapahtuvaan lastentapahtumaan. Esitämme jo aiemmin tutuksi tulleen Gruffalon (Mörkylin) jossa rooleikseni lankesivat jälleen kerran pahisten roolit. Esitän pöllöä, käärmettä ja kettua. Odotan Kauhulla. Isolla Koolla. Kiviä ei ehken sada niskaan, koska olemme sisätiloissa. En osaa aavistaa mitä odottaa, koska lapsilla vain mielikuvitus on rajana. Ja pahis, pahis on tuhottava! Sunnuntaina puolestaan otamme uusintaoton kolmesta pikkuporsaasta ja yhdestä kivitettävästä sudesta. Halkean riemusta. Paha tulee saamaan palkkansa. Toistamiseen. Minä rakastan teatteria.

                                                               ***   ***   *** 

                                                Oi, melkein unohdin ! Peeäs!

Jokaisella -kaikkia kersoja tasapuolisesti rakastavalla lastenystävälläkin- on suosikkikersansa. Minä löysin suosikkiyleisönedustajani ennen kuin show ehti edes alkaa. Tässä hän, palloposki joka sydämeni vei: