Kiina-ilmiöitä Vol. 1

Xuzhou täällä! Onko kuulolla Suomi, UK, Israel, USA, Etelä-Korea, Saksa ja Espanja (maat, jotka blogitilastojen mukaan ovat eniten edustettuina lukijakunnassani) ? Noniin, voimma siis käydä yhdessä näin, käydä hetken rinnakkain, vaikka esteitä ois, joskus tiellä kohtalon! Joskus nimittäin on. Tänään oli. Oli este jos toinenkin, oli kiinalainen ja kolmaskin siinä niin, tielläni (!!!) yrittäessäni tietäylittää. Mistä tää jengi tulee, minne nää kaikki menee ja miks ne jotenkin tuntuu tukkivan kaikki TIET ? (Yhden lapsen politiikka alkaa tätä kreisiyttä sivustakatsellessa käydä kovasti järkeen). Tai ehkä tämä on vain meikäläisen, länsimaalaisen ummikon luoma illuusio. Ehkä en vaan oppinut vielä törmäilemättä ja tuskastumatta tietäni läpi tungoksen raivaamaan. 

                                                                    Tunkua oli:

Olen tässä vietellyt toista (vapaa)päivää Kiinaan saapumiseni jälkeen ja kietonut sen pikkusormeni ympärille kuten kunnon vapaapäivänviettäjän tapoihin kuuluu. Vapaapäivät lankeavat jalkojeni juureen ja nuolevat varpaitani kieli pitkänä livoskellen. Vapaapäivät ovat salarakkaitani, jotka nöyristyvät tahtoni ja valtikkani alla. Buahaha. Tänään tapahtui sitten niin että heräsin yllättäen jo viiden pintaan tätä aikaa (olinhan nukkunut edellispäivänä päikkäreitä kahteen otteeseen), istutin itseni 'työnurkkaukseeni' jonka itselleni tänne väliaikaiskotiini, eli Hotell Inniin rakensin, hoidin kirjoitushommia alta pois, kuuntelin Baz Luhrmannin -Everybody's Free (to wear sunscreen) --Kiitos Nooralleni linkistä, kävin aamupalalla aamupala-buffetissa jota (jos vielä muistatte) ylistin täällä, mutta joka ei jostain syystä enää uponnutkaan vaan meinasin antaa ylen ja kaipailin corn flakeseja, puuroa, normimunakasta, NORMIaamupalaa. Oi joogaretriitin hedelmäpuuro, sua kaipaan niin! No mutta. Huomisesta lähtien taidan pitäytyä jogurtissa, voilla sivellyssä paahtoleivässä ja vesimelonissa. Ainoat jotka muistuttavat etäisesti oikeasta aamupalasta. Älkää nyt housujannerepikö. Minen nyt vaan jotenkin sulata tätä riisi-muna-liha-kasvis-aamiaismeininkiä. Ihan kiva mutta jookiitosei. Plus että: Kaupungin hajut aka likaisuus vetää apetiten minimiin ja lisäksi, täällä on vastikään ollut massiivinen (Japaniin asti yltänyt) liha-skandaali. Jopa Mäkkäri ja KFC ovat poistaneet lihan (naudan ja sian) tuotteistaan, koska jengi alkoi sairastua maanlaajuisesti. Että joo, ei ainakaan ruokahaluisuus innostahihku!

(Googleimages)

Maaman väliaikainen työnurkkaus:

Kotini on linnani. Hotellihuone väliaikaiskotini. Lattia vaatekaappini...

***   ***   ***

Läksin siinä sitten kaupunkia katselemaan, mutta kas; Katselu osoittautui pääasiassa kuunteluksi, haisteluksi, maisteluksi ja ensituntumatunnusteluksi ja niiden käänteisreaktioiksi eli korvien ja sierainten tukkimiseksi ja kielen makunystyröiltä anteeksipyytelemiseksi. Kaupungin HAJUT, ÄÄNET, lika, meteli, ja kaikkinainen epäjärjestelmällisyys vaimensivat sen mitä silmäni näkivät ja vaikuttivat vähän sillä lailla, että ruokahalu meni harakoille ja mieli alkoi vaellella jossain Caminon vuoristokylissä (pitkäaikaiset lukijani toivon mukaan tietävät mistä puhun, jos ette niin palatkaa blogipostauksissa kesäkuulle). Kelailin, että dudet, oottekohan koskaan olleet luonnossa, kaipaatteko luontoon, hiljaisuuteen you know? Yllätin itseni yllättymällä tässä maassa vallitsevasta materialismin kulttuurista, järjettömästä pinnallisuudesta, ulkonäkökeskeisyydestä ja tavara-orientoituneisuudesta. 

Kamaa on kaikilla niin maan peevelisti (skoottereiden, rikshojen ja pyörien päällä, harteilla ja olkapäillä, kaupoissa ja katukojuissa) ja populalla naamoillaan jotenkin perisuomalaiset pottuuntuneet ilmeet, on kireitä pärstiä kaikkialla minne katseeni käännän, on negatiivinen yleisilmapiiri, jännitystä, ärtyneisyyttä, pingotusta (!), ja sitten on paljon niin pieniä naisia että länsimaisen mittapuun mukaan olisivat hälyttävän anorektisia, mutta täkäläisittäin ovat nippanappa ideaalikokoisia, on naisia valkoisine (perunajauhoitettuine!) naamoineen, tiptop suunniteltuine asukokonaisuuksineen ja sateenvarjoineen, rusketuksen estämiseksi. On tavaraa, on muodikkainta muotia, on Kiina-ilmiö ! 

Kasvomaskeja kiinalaisittain: Superwhitening! Supervaalentava!

Extra Whitening Silk Mask:

Kojuittain elämän välttämättömyyksiä:

Toisaalta: Välttämätöntä ei ole kun nenää kaivaa ja vatsakumpua viilennellä...

Plus pitää kakarat tyytyväisinä...

***   ***   ***

Ilmiömäistä on kaikki tää, yritän tässä hiljalleen käsittää! Kulttuurishokkia en varsinaisesti ole kokenut, vaikka niin saatoittekin rivienvälistä väärinlukea. Oikeastaan olen täällä ihan chillisti kalana vedessä ja virtailen massanmukaisten myötäirtausten mukana ympäröivää yhteiskuntaa ja sen tapahtumia toimittajan ja kissan uteliaisuudella observoiden. Kaikki on nurin perin ja väärinpäin jos meikäläisten 'oikealta puolelta' asioita katselee, haistelee, maistelee ja tunnustelee. Mutta toisaalta toisaalta, oikea ja väärä ovat vain sanoja, joihin ei koskaan pitäisi jäädä jumiin. Eckhart Tollen mukaan (lukekaa Power of Now (Läsnäolon Voima), se on paras teko jonka voitte itsellenne tehdä) sanat ovat vain tienviittoja määränpäihin.

Rautalangasta: Kun puhutaan oikeasta, samalla luodaan sille vastakohta eli väärä. Puhuessamme hyvästä, me tiedostamattamme luomme sille vastapariksi huonon. Puhuessamme mistä tahansa, käytämme sanoja leimataksemme asiat ja laittaaksemme ne laatikoihin. On helpompi jäsentää maailmaa, kun ihmiset, eläimet, asiat, maailmantapahtumat, elämäntapahtumat, arjen tapahtumat kaikki ovat omissa kategorioissaan tiettyjen sateevarjosanojen alla. Tämä on hyvää, tämä huonoa, tämä oikeaa, tämä väärää, yksi on hullu, toinen järkiolento ja kolmas siltä väliltä. Tollen mukaan, however, kaikki tässä maailmassa tapahtuu 'korkeamman hyvän alaisuudessa'. Mikään ei ole varsinaisesti huonoa, eikä hyvää, väärää tai oikeaa. Siinä on aika paljon sulatettavaksi, etenkin jos sattuu kärsimään 'vääränlaisen' Kiina-ravinnon aiheuttamasta ruoansulatushäiriökäyttäytymisestä.

Lounas oli hyvä ja oikea ja halpa (1.5 euroa annos) kunnes maha sanoi että se oli huono ja väärä eli siinä mielessä kalliiksi kävi...

Kyseessä on: Riisinuudelisoppa, jossa katkarapuja, jauhelihaa, merilevää, jotain muuta vihreää, porkkanaa ja jonkin sortin viiriäisenmunia. 

Oli ihan namia, mutta naminamin hinta nousi paitsi vatsanväänteiden myös ravintolakokemuksen vuoksi pilviin. Kokemus oli sellainen, etten ihan jokapäiväisenä jaksaisi kokea. Puoleeni sateli pitkiä katseita(kuin räntää naamaan!) jo ulko-ovella mutta antakaas olla kun pääsin tiskille ja lopulta, taistelun tuloksena tiskiltä pöytään asti. Sain tilattua syömiskelpoista ruokaa näyttämällä erään rouvan kulhoa sanoen: Same for me, plzzzz ! Tuijottivat tukkaani, torsoani ylhäältä alas, ehkä tatuointejani (jotka ovat täällä ihan nounou) ja ennen kaikkea syömistäni. Voi jumankekka (anteeksi, en parjaa, mutten paremmin sano), mikä ruokailunautinto. Tarjoilijat kävivät pöytäni vieressä nauramassa puikko-taistelulleni ja lopulta yksi toi minulle lusikan syömistä avittamaan. Tattis. Ei haarukkaa olis ? Ei ollut. Nauruja, osoittelua, virnistelyä. Kaikeksi onneksi en tiennyt mitä puhuivat. Pelastukseni piilee siinä.

***   ***   ***

Huomenna  palaan tai siis siirryn peruslänsimaiseen päiväjärjestykseen ja lähden Mäkkäriin melkein niinku hyväätekevälle melkeinniinkuruoalle. Sanokaa mitä sanotte, mutta toisinaan (etenkin juurikin nyt) perusmätölle on huutava tarve ja karjuva kysyntä. En ole nirsojen sukua, mutta nyt yllätin itseni ranskalaisten perunoiden, vaalean leivän, hyvän kanasalaatin (!), kaurapuuron ja makaronilaatikon kaipuulla !

Yksi kaipuuni sai tänään pienen tyydytyksen: I found a river! Löysin joen!