3.7.2014

22 päivän matka perille...

Perillä ! Nytton kauhee kiire relata ja hirviä hoppu huilata, niin etten ennätä muuta sanoa kuin että Olee olee Holaa Holaa, täällä ollaan, Santiago De La Compostelassa ! 

                                  Kiveenkirjoitettuja rohkaisunsanoja viimemetreillä...



             Tynnyreihin kirjoitetut John Lennonin lyriikat johdattivat tietä perille...



                          Etiäpäin kuin mummo lumessa = Kuin pyhiinvaeltaja mudassa !



                                                       Voimaeläimiä ! Stay strong, buddy !

                              

Pyhiinvaeltajan voimamerkit rinkassa: Simpukkapinssi Suomenkartan kera, Keltainen nuoli ja sinivalkoinen simpukankuori ristin kera (Värit ovat VAPAUDEN!)

                              

                                                         Ja niin kävi sitten että näin: 

22 päivää, 500 kilometriä, miljoona ja yksitoista rakkoa, miljoona ja kaksitoista uutta ystävää, yhtä elämänkokoista kokemusta ja triljardia elämystä myöhemmin...

                                           Viimeinen leima pyhiinvaelluspassiin: 


                               Pysähdyttävä sun on: Rakkauden nimissä SEIS !


Teksti tunnelissa. St. Jamesin tie oli pitkä ja piimäinen mutta vaivanarvoinen:


Ensinäkymät Santiagoon.... Kengät narulla kurkkusuorahuutavat: It's over now!


Santiagossa: Intialainen pikkumies ojensi minulle rullalle käärityn salaisen viestin, joka sanoi: "Elä jokainen päivä kuin kuolisit huomenna. Opiskele elämää kuin eläisit ikuisesti."


VICTORY IS MINE !


Nothing more to say but this: "Live, Travel, Adventure, Bless and Don't be Sorry."
-Jack Kerouac


PS. Kirjoitan kaikenkattavan pyhiinvaeltajan niksilistan heti kun huilaamiseltani joudan ja joutenololtani maltan ! 

PPS. Joku ehti jo kysellä, mitä kuuluu ystävilleni Fredille ja Sulolle. Fredi on ahtaassa paikassa rinkan litteässä sivutaskussa. Yksiksensä. Koska Sulolle kävi ohraisesti eli vehnäisesti eli sangen karunlaisesti: Oli paikka nimeltään Cruz De Ferro, jonka juurelle pyhiinvaeltajat laskevat kotoaan tuomansa kivet kuin uhrit. Kivet symboloivat taakkoja, joita kannamme mukanamme menneesä elämästämme. Minä unohdin tuoda kiven joten sidoin sitten Sulo-paran hirteen toisen pehmoeläimen rinnalle. Pahoittelut äidille, joka Sulon minule rakkaudella virkkasi, mutta toisaalta; Sulolla on nyt uusi ystävä, keuhkot täynnä raitista vuoristoilmaa ja vapaus, vapaus, vapaus !

Sulo jäi mäjelle kera uuden ystävän: 



Cruz De Ferro:



8 kommenttia:

  1. ONNEA,ONNEA!! Huippuhieno saavutus päästä perille juuri sinne mihin tavoittelitkin,
    lyhyessä ajassa hurjasti kilometrejä! Vaikeuksien kautta voittoon! Sait ihania ystäviä, kanssakulkijoita ja kannoitte toinen toistanne matkan aikana. Nyt sitten uusia tavoitteita elämälle!
    -Sirpuli,jota Espanja kutsuu viikonlopulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitooosssss ! Olihan se, vaikken tätä saavutukseksi kutsukaan. Saavutus=Suoritus=Kilpailu=Tick the box. Olen lopettanut tick the box -elämän : ) Elämä jatkuu vaikka jo nyt tekee kipeää ajatella että tämä seikkailu on loppusuoralla. Mutta ei muuta kun uusia tuulia eli joogaa ja Kiinaa kohti hoi ! Maailma on mun oisteri.

      Ihanista ihaninta viikon loppusuoraa ja Espanjan matkaa sinulle ! <3

      Poista
    2. Minä en ajattelisi saavutusta suorituksena, vaan tavoitteena, omana unelmana. Unelmia pitää elämässä aina olla, ne suuntaavat elämää jotakin hyvää kohti. Minä nyt utelen hiukan, että onko sinulla ja matkakumppanillasi sama suunta tästä eteenpäinkin ;)? Kiitos toivotuksista, aion nauttia matkasta koko sydämestä!!
      -Sirpuli

      Poista
    3. Nojoo, eivät ne kai aivan synonyymiset ole =) Omaan korvaan vaan vähän kalskahtaa kaikki suorittamiseen viittaava, kun kovasti olen pyrkinyt sellaisesta elämänasenteesta eroon. Mutta juu, yksi unelma saavutettu, eikä se ihan mikä tahansa unelma ollutkaan: Caminolta poimitut matkaeväät kulkevat mukana lopun elämää. PS. Uteluun en uskalla vielä vastata juuta enkä jaata. Pikkupulmia paratiiissa : D Mutta kyllähän tuo mulle jo tokaisi, että jospa käveltäis yhdessä vastedeskin. Elämäntilanteet vaan vähän kinkkiset: Maailman eri puolille ollaan tässä lähdössä.

      Poista
  2. Oh my God, uutisissa tuli juuri, että pohjois-Espanjassa on satanut runsaasti rakeita ja lunta ihan lapioitiin. Eipä toivoisi nyt koleaa säätä sinne, kun Suomessa sitä on ollut jo yllin kyllin.
    -Sirpuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Öh. Missähän päin Espanjan pohjolaa ? =) Ei ainakaan Santiagossa, vaikka täällä onkin tunnetusti Epsanian kurjimmat kelit !

      Poista
  3. Kaupunki, jossa tarvittiin jopa lumiauroja , oli Soria. Luotamme, että Barcelonassa paistaa taivaan täydeltä ilman sadepisaraakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh ! Onneksi Soria jäi taakse jo aikapäiviä sitten. Sade ja sumu vielä menee mutta lumimyräkkä vuoristossa, hmmm...

      Poista