Vähän biisintynkää näin alkutuimaan: Tänä aamuna aurinko ei noussut, eikä maalannut väreillään, uudeksi mäkii ja metsii, eikä herättänyt pyhiinvaeltajia kävelemään! Tänä aamuna, tosin, tunsin jälleen, että VAPAUS hengittää! Niin sumuinen on yllämme taivas, sulaa hiljaa aivoista jää! (Fiksuimmat tunnistanevat rippileireiltä tutun kipaleen, jota vähän omin lyriikoin tässä muovailin)
Lyyrikoiden lyyrikko, joka sumussa suunnistaa
Ylitimme kolme päivää sitten maagisen rajan Galician (Yksi Espanjan pohjoisosan alueista) puolelle, jossa sääolosuhteet ottivat vähänpaljon takapakkia edellispäivien ja viikkojen hellehuumasta. Sataa sataa ropisee, pilipilipom! Eilinen päivä sujui sumussa kulkien ja näköyhteys ympäröivään ympäristöön vaihteli vuoristossa siinä 5-20 metrin säteellä. Joskus näki jottai, toisinaan ei mittää, trallalei! Mutta voi jumankekka miten mainiosti SUMU istuukaan vuorten harjoille, miten taitavasti se kiemurtelee pitkin puiden runkoja ja viistää asfalttia jalkojen alla.
Tältä näytti eilen ja nyt ikkunasta ulos katsoessa näyttää likimain samalta:
Mutta kas, onneks on äiskän neulomat pöllösukat! Pelatus!
(PS: Tennissukkaturismi on historiaa: Villasukkasandaalit on uusi musta!)
Ja sit sumun hälvennyttyä nähtiin haikaroi (ei siis haikaloi)!
Ja paikallisia nauttimassa sateenjälkeisraikkaudesta...
*** *** ***
Vähän takaumaa: Viime yönä sijaitsimme viehättävässä Triacastelon kylässä, jonne saavuimme eilen siinä kolmen kiepeillä reippaan kuuden tunnin ja 26 kilometrin kävelyn jälkeen. Eilistä edeltäneen yön puolestaan uinuimme La Faban kummituskylässä, jossa vallitsi sangen kuolemankalmainen meininki sekä paikallisten asukkaiden, että pyhiinvaeltajien keskuudessa. Oli vähän sellanen fiilis, että jos vaikka äkkiä pois. No mutta; Siinä oli myös yksi iso oppimisenpaikka. Oli tärkeää taas oivaltaa, ettei pyhiinvallusreissu ole aina ruusuillatanssia, ja ihmiset ovat aina ihmisiä. Meitä on kaikkiin juniin ja toiset jää asemille. Me emme onneksemme jääneet La Faban asemalle, mutta kiitos kyseisen pysäkin, opin taas jotain itseäni suurempaa. Tunnen nahkani alla että kaikella on tarkoitus. Ystäväni tuntee enteet nahkansa päällä, toteaa toistamiseen: Ja taas on iho kananlihalla ! Tää on merkki! Enteiden enne !
Täällä oltiin eilen...
Ja tätä tietä jatkettiin tänään: Calle De Peregrino=Pyhiinvaeltajien tie
Ja tällaisen maiseman toivoisin näkeväni ikkunasta elämäni jokaisena aamuna. Kunhan sumu hälvenee, ehkä taivaskin taas täl viissiin aukenee....
*** *** ***
Saavuimme juuri Sarrian kaupunkiin ja majoituimme about maailman ihanimmassa alberguessa. Paikka on avattu pyhiinvaeltajille vasta kuukausi sitten mutta mesta on muikee ja tunnelma huikee! Paikkaa pyörittää tiimi Italia-Espanja-Ranska, seinät on maalattu satumetsiksi ja respakundi tunki meille ovella tussit käteen ja tokaisi: Kirjotelkaa ja piirtäkää seinille mitä haluatte! Huikee idis, jäbä !
Vähän vähemmän huikee tajuaminen oli taas tämä täsä: Meillä on enää reilun 100km matka perille Santiagoon, mikä meinaa about 3-4 päivän kävelyä. Karseeta ! Kaikki hyvä ei sais loppua aikanaan vaan kaiken hyvän pitäis saada jatkua yli aikojen ! Vielä mää perustan maailman, jossa aika pysähtyy kun elämä on hyvää ja maailma kevyt ja kaunis kuin sudenkorennon lento.
"Society, you crazy breed. Hope you are not lonely without me...." -Eddie Vedder
Time: Stop. Now. Me haluttais vaan jäädä tähän, jos sopii sopiiko eikö sovi?
Oisin mieluusti uponnut tähän sohvaan kera kahvin ja tän kirjan, jota ei saanut ottaa mukaan ja jonka kahvilatar olis myynyt mulle riistohintaan. En ostanut. Mökötin. En antanut tippiä, koska mökötys.
"All of Life is a foreign country" -Jack Kerouac
Ja taas mentävä mun on !
Mutta: Enää en ole karkumatkalla.
Olen perillä kokoajan.
*** *** ***
Kaksin aina kaunihimpi :) Ihana kuulla hyviä uutisia.
VastaaPoista-Sirpuli
Useimmiten kyllä juu ! Tosin 24/7 yhteiselokin asettaa omat haasteensa täällä tien päällä. Tänään oli oikein terveellinen 3h breikki toisistamme; Mää vaan luin ja kirjottelin ja hää otti torkut. Taas rauha paratiisissa : D
Poista