25.8.2014

Faces of Xuzhou

Kun nyt kerran täällä Kiinanmaalla vielä ollaan niin tehdäänpä loppuyhteenvetona valokuvakunniakierros Xuzhoun kaupungissa, jossa vietin (en viitsi sanoa, että asuin, koska asuminen rinnastuu aina kotiin, enkä minä ko. kaupunkia kodikseni koskaan kokenut) viimeiset kolme viikkoa. Tavoilleni uskollisena tulen taas kerran jälkijunassa ja esittelen 'ajanvietto(ei siis asuin-)kaupunkini' kunnolla vasta kun olen kaupungin pölyt jo kintuistani karistanut. Eli nyt. Israel-blogia lukeneet muistanevat saman ilmiön jo viime kesältä: Kotikaupungistani Tel Avivista kirjoitin perusteellisesti vasta viimeisenä päivänä asuttuani kaupungissa kolmen kuukauden päivät. : )

No mutta, parempi kai myöhään kuin ei milloi... tai nojaa,hmm, tässä tapauksessa olisi ehkä itse asiassa sittenkin ellei jopa huomattavastikin parempi, ettei ollenkaan eikä milloinkaan. Yhtään pätkää en jäänyt nimittäin kyseistä cityä ikävöimään. Miksi? No koska... Xuzhou on (Maaman kokemuksen valossa huom!): Masentava, apaattinen, tyly, tympeä, välinpitämätön, negatiivisenergiainen, epäjärjestelmällinen, yksi järjestyksen ja järjen puutteesta kärsivä kaoottinen sekamelska. Joo, en osaa myydä paikkoja joissa en itse viihdy. Olen kuitenkin sitä mieltä että kaikki maailman mestat ansaitsevat mahdollisuuden. Tässä tulee siis Xuzhoun mahis näyttää parhaat puolensa -tai jos nyt edes ihan vaan puolensa. Ja kyllä, myönnettäköön, löytyi sieltä väriäkin kun naaraamalla lähti naaraamaan ! Kaikkialta löytyy. Kun päättää nähdä.


                                    Tältä näytti Xuzhou Maaman kameran linssin läpi:




















 





Nihao? Haloo? Tää ois täällä ja se ois siellä!


Kato tota! Se kattoo mua! Katotaan toisiamme!


***   ***   ***

Kiitos seurastanne jälleen kerran. Mukava kun jaoitte tämän univelkaisen aamun kanssani täällä Shanghain rautatieaseman Starbucksilla. Ai ettette ole? Täällä? Vaan siellä? No mutta. Riittää, että minusta tuntuu, että olette vahvasti läsnä ja kuulolla kun Maama huutaa koti-ikävää. Saavuin tänne, Shanghaihin tänä aamuna yrjöttävän yksinäisellä ja penteleellisen pitkäpiimäisellä yöjunalla edelläkuvatusta Xuzhoun kaupungista. Yöjuna oli semmoinen kokemus itsessään, etten edes vihamiehelleni suosittelisi. 

Kas kun ostin halvimman lipun, johon ei paikkavarauskaan sitten kuulunut. Kymmenen tunnin junamatka vierähti jännittävien paikanvaihtovaiheiden kautta kun asemilta hyppäsi kyytiin väkeä, joiden varaamilla paikoilla istuin. Osa porukasta istuskeli lattioilla, ne joilla ei myöskään ollut paikkavarausta. Vessasta leihahteleva virtsan tuoksu sekoittui harmonisessa tasapainossa tupakanhajuun. Kiinalaisissa junissahan on tosiaan tupakka'vaunu' osimoilleen siinä 'vieterin' kohdalla. Nam. 

Hajuhaittojen lisäksi minua tuijotettiin naamasta naamaan lähietäisyydeltä, lapsi kitisi ja muutama mamma kuorsasi kuin viimeisiä hengenvetojaan vedellen. Asemilla pysähdeltiin sietämättömän pitkiä aikoja kerrallaan, eikä uni tullut kalloon vaikka miten väänsin ja käänsin. Opinpa sen, että maksan jatkossa mieluusti makuupaikan, maksakoon mitä maksaa. Ei ole säästön arvoista istua seuraavana aamuna töttöröönä Starbucksissa pääkoppa tyhjää täynnä, silmien paikoilla löyhien karhunlankojen varassa roikkuvat napit. Ding dongg going going ! 

Näine tyhjäpäineen Maama lähtee jolkottelemaan kohti Soho International hostellia, joka pitäisi tämänhetkisten tietojen valossa sijaita Shanghain ytimessä ja ytimellä tarkoitan ydinturismialuetta, jossa onkin sitten kaikki. Riittämiin nähtävää ja ajantappotekemistä seuraavalle puolelle toista viikolle, joka täällä on tapettava lentoa odotellessa... :> Mutta ei hätää (!!!): Shanghailla oli nimittäin erittäin kauniit kasvot jo ensinäkemältä. Starbucksin kassa puhui englantia ja asiakkaista 30% oli länsimaalaisia. Melkein kun kotiin olis tullut muttei ihan.

                Ja näin minä käpyttelen matkallaani, näin minä läpyttelen matkallaaniii


8 kommenttia:

  1. Vaikka vanha viisaus sanoo, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkalla olo, niin nyt kyllä välietappina Maaman kohdalla tärkeintä olisi päämäärä, eli Suomi! Matkalla olojakin kun on niin moneksi..
    T: Ari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä sovi nyt tähän yhteyteen tosiaan : D Tärkeintä on seurata sydäntään, kliseistä mutta totta. Ainakin sopii mulle nyt.

      Suomeen, kotiin, kotiin, kotiin ! En malta odottaa! Toisaalta, onneksi on nyt sentään kaupunki jossa on jopa ihan ookoo kierrellä tässä lentoa odotellessa : )

      Matkalla oloja on tosiaan montaa sorttia. Tuntuu että olisin ollu matkalla, ainakin liikkeessä jo monen vuoden ajan. Kiva päästä hetkeksi perille. Kiva tulla jäämään jonnekin. Kotiin : )

      Poista
  2. Ja sitten vähän pitemmäksi kuin juustokakun leipomisajaksi! :)
    T: Ari

    VastaaPoista
  3. Hieno kuvasarja! Nyt olen vähän ymmällä,oletko jo jättänyt Xuchoun ja koulun? Shanghai...sielläkö olet loppuajan ,koska jätät Kiinan`?
    Mä meen nyt tekemään sitä aamupostaustasi...

    VastaaPoista
  4. Hups,tuollahan se selvisi jo.,,,Miten muuten koulussa suhtauduttiin siihen ettet palaakaan sinne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ole ymmällä ihanainen nainen : ) Niin iisi on tää biisi että jätin Xuzhoun taakseni toissayönä, tulin Shanghaihin ja odottelen täällä ensi viikkoista lentoa (kuin kuuta nousevaa) samalla ympärilleni tsiikaillen. Pääasiassa niin sanotusti lagaan kahviloissa ja ja hostellilla ja käyn napsimassa lähikuvia ihmisistä, jos ne vaikka tois jännitystä mun viikkoon suuttumalla perinpohjaisesti. : )

      Koululla eivät suhtautuneet oikein mitenkään. Sen jälkeen kun olin sanonut suoraan etten tee yli 5pv työviikkoja (9-10h työpäiviä!) joita siinsi edessä horisonttiin saakka ja sen yli, alkoi ihmeongelmia ilmetä. Halusivat yhtäkkiä koululle uuden opettajan (sain tietää toista kautta) ja minulle kerrottiin kiertoteitä että lähtisin tällä viikolla Jinanin kaupunkiin pohjois-Kiinaan lastentarhaan koska 'he tarvitsevat opettajan NYT brittiläisen mimmin tilalle mimmin, joka ei koskaan ilmestynyt paikalle.' Että näin.

      Ja kukaan koululla ei minulle tästä kertonut vaan kommunikoin s.postilla koulun Pekingissä asuvan 'päätyypin' kanssa, jonka olemassaolosta en tietenkään voi edes mennä takuuseen. Sittn tulikin viestiä että lastentarha ei tarvitsekaan ketään enää ja nyt olisi tarvetta matematiikan/fysiikan maikalle (nauran ääneen) Suchoussa ensi viikosta alkaen ja koska 'sinähän olet opiskellut tiedealaa (öö, nutrition) niin osaisit varmaan opettaa' : D Anna mun kaikki kestää. Sanoin että sori, mutta numerot on mulle niinku indokiinaa. Oli pahoillaan: Oh no. if you are sure you cannot teach maths/physics, we have to wait until the end of the month to find you a new English teaching position.' Dippadai. Sit kun vähän ynisin asiasta, et ei asiat näin toimi se vastas: This is China! Things change all the time!

      Joopajoo.Odotan perjantaita eli palkkapäivää ja vasta sitten kerron etten aio jatkaa maassa ollenkaan. Jos kerron nyt, voi olla että jää palkka saamatta . Voi toki olla muutenkin niin ihmeellistä touhua on ollut.

      Poista
  5. Vautsi,,,,huh! toivottavasti palkka tuli ja sait kaikki rahat,,,

    VastaaPoista