Ja niin tapahtui. Äiskä koukkasi Hesa-Vantaan kautta ja haki lapsensa kotiin tiistaiyönä kello 23.30. Minätyttö olin varsin virkeänä, näyttihän biologinen (britti)-kelloni vasta 21.30:ta ja pää oli tupaten täynnä lentokonekahvia (joka oli pakko tilata, koska kuului British Airlinesin hintaan). Ja sillä samalla energialla mennähurruteltiin kotiin Riksuun, jossa meikämimmi pani tuumasta toimeksi ja kiinnipiti pääperiaatteeistaan. Pääperiaate: Kun tulet maailmalta kotiin ja kun taas sitten lähdet pois, sinä leivot poppoolle juustokaakun. Piste. Poikkeusta ei tee edes 17 tunnin välilento, jossa paluu ja lähtö ovat yhteennidotut niin ettei tällainen tavallinen (puolikkaan) lyhyen matikan suorittanut anti-numeropää enää tiedä mihin paluu päättyy ja mistä uusi lähtö alkaa.
Viime yönä vuorossa oli mangojuustokaakku:
(Edellisiä kaakkujani: Mustikkaminttujuustokaakku, saksanpähkinätoffeejuustokaakku, tiramisujuustokaakku, new yorkin juustokaakku)
Kyseinen kaakku seisoskeli jääkaapisa yli hämyisen yön, jonka allekirjoittanut nukkui OMASSA SÄNGYSSÄÄN ensikertaa sitten, sitten... öö, ikinä? Perhe X oli näet ehtinyt tällä välillä muuttaa toiseen asuntoon ja niin ollen neiti X ei enää koskaan saisi nukkua jo kodiksi muodostuneen Ryttylän kodin yläpunkassa. Sniisk. Rakkautta Ryttylään (joka on nyt historiaa) !
Tänään, keskiviikkona syötiin sitten kaakkua! Kuva siis kaakusta tuossa yllä, jos meni ihan ohi. Joskus menee. Se on ihan ookoo. Kuvat ja sanat puhaltakoot ohi kuin pasaatituulet. Ei sillä niin väliä. Elämä onkin sitten whole different story eli ihan eri asia. Jos elämä menee pasaatituulena ohi, on hälytyskellojensoinnin aika ja paikka. Vaikka toisaalta: Kaakku ja elämä ovat aikalailla sama asia. Molemmat ovat itseisarvoja itsessään.
"There is no sincerer love than love for food"
Allekirjoittanut istuu-seisoo-(kippura-asennossa)makaa nyt Hesa-Vantaan kentällä vatsa täynnä kaakkua ja äiskän valmistamaa brunssiaamiaislounasta (oli pekonisalaattii, nakkikääröjä, hetelmää, karjalanpiirakkaa munavoilla ja ja ja !). Meiän äiskähän on kookkien kookki, jopa niin että voitti hopeaa Suomen grillimaisteriskabassa 2014 (tänä vuonna!). Tsekatkaa Youtube-videoo täältä: https://www.youtube.com/watch?v=PWW0qe-1IAg. Että kyllä kelpas maistella aamiaisbrunssia näin paluun ja lähdön kynnyksellä.
Aamun ahtamisen jälkeen äiskä sitten nakkasi ikiliikkuvan, kotona kerrankin nukkuneen tyttärensä takaisin sinne, mistä uusi elämä alkaa. Lentokentälle. Huikattiin kakkosterminaalin edessä jäähyväiset jo tottuneen rutinoituneeseen tapaamme, vaikkakin tällä kertaa, ehkä ensi kertaa koskaan, tietämättä milloin näemme kotona seuraavan kerran. En tosiaan tiedä. Nyt en siis tosiaan tiedä! Kääk! Ääk! Marraskuussa vähän helpottaa: Näemme valmistumisjuhlassani Bournemouthissa, jonne minä lennän Kiinasta, poppoo Suomesta. Jälleennäkemisjuhlaa odotellessa ! =)
Nyt minä menen. Sinne missä puhutaan vierasta kieltä, kuljetaan vieraita katuja, noudatetaan vieraita liikennesääntöjä, syödään ventovierasta ruokaa, ymmärretään maailmaa vieraasta vinkkelistä, opiskellaan ja elellään vieraalla mentaliteetilla, käytellään vierasta valuuttaa ja vierastetaan ulkomailta maahan saapuvia ventovieraita. Minä menen vieraaksi vieraalle maalle. Tällä valuutalla siellä kuulemma (rahanvaihtopisteen mimmin mukaan) elää:
PS. Huomatkaa: Sama mies joka setelissä (Mao Zedong). On se jännä...
PPS. Sain jo ensimmäisen varoituksen raha-asiaa koskien: Kiinassa jopa pankkiautomaatista voi saada väärää rahaa ja taksikuskit antavat vaihtorahana vääriä seteleitä. Parempi siis vaihtaa Suomessa. Plus plussana: Olla varuillaan !
Muuten, MUUTEN, jää kaakut syömättä ja uudet kotiinpaluut palaamatta ! :O
*** *** ***
