Vapaapäivä pikkusormen ympärillä

Viettelin eilisen päivän sormeni ympärille kuin seksybeibe suomalaisjuntin baaritiskillä. Hei, moi, siin on meinaa timmi torstai ! Meille vai teille ? Alaks ihan vaikka hetkeks aikaa olee ? Mullois sulle hyötykäyttöö ja kivan hotellihuoneen näyttöö ! Torstaiparka. Se oli niin juovuksissa suihkussa käyneen, suihkuvedessä raikastuneen ja sitä myötä ikään kuin uudelleensyntyneen pyhiinvaeltajan hekumasta, ettei muuhun kyennyt kuin hennon hailakkaan nyökkäykseen. Okei. Se oli hyväksynnän merkki. Tai nöyrtymisen. Torstai tiesi, että tälle tytölle, kala-tytölle ei kettuilla eikä kiukutella (astrologia-sivuillakin sanotaan, että kun kalamimmi sanoo 'tahdon', se on Universumin tahto). Kahmaisin siis torstain lepopäiväkseni niinkuin äiti lapsensa pitkän erossa olon jälkeen. Sä oot mun unelmain, oot mun rakkaimpain !

Koska vellon vieläkin lepopäivän jälkihumalassa (tosin huom. alkoholittomassa ja krapulattomassa sellaisessa), jaan lepopäiväkuulumiset mieluiten kuvin, enkä sanoin, jotka ovat aina liikavajavaiset tuntemusten ja tuoksumoisten kuvailemiseen. Lyhyesti: Syötiin paljon (hotelliaamupalaa, vuohenjuuustosalaattilounasta ja sangriaa, cafe con lechee ja iltaruokaa aukiolla musiikkikonsertin parissa) + harjoitettiin hypersemisti vaateshoppailuu (oikeesti, alkaa pikkuhiljaa pännimään toi kahden puolipuhtaan, about läpikotaisin läpikäytetyn vaatekerran valikoima rinkassa) plus hitaan raukeeta käveleskelyä, sillain et kintut ei ees tienneet kävelevänsä. 

Periaatteessa ja käytännössä siis leijuttiin ympäri kylää, katteltiin muita pyhiinvaeltajia (analysoitiin, arvioitiin, kritisoitiin), syötiin ja juotiin, ladattiin akkuja, käytiin pyhiinvaeltajien messussa remontin alla olevassa katedraalissa (on ollut rempan alla kuulemma viitisen vuotta; kaupungin työntekijöillä on Universaalisti yhteinen työtahti aka täystahdittomuus). Rakennushan oli ruma kun mikä, joten en edes vaivautunut kuvaamaan. Googlatkaa jos haluatte nähdä ja tietää ja/tai tehkää pyhiinvaellus joskus 20 vuoden päästä, niin voi olla pilarit paikallaan !

Siis: Tältä näyttää perille päässeen pyhiinvaeltajan relax-päivä Santiago De Compostelassa:

                                                                  

                                Tulitsä kävellen tänne asti? -No mitäs luulet, kuule ?

Nelisen tuntia auringonpaisteessa kera drinksujen & alkoi epäilyttävästi tuntua siltä että vastapäisellä katolla seisova pyhimysjoukko alkoi jutella mulle kielillä (joita en ymmärtänyt enkä halunnut ymmärtää): Tule luoksemme oi sinä syntinen stn kurja !

Ekat drinksut kuukauteen (joo, tää oli puolustuspuhe ;))

Kuvauksellisia santiagolaisia...

Tööt !

Yllärikeikka squarella ! Epsanjalaispoikabändi kiekumassa epsanjaksi. Sanaakaan en ymmärtänyt (paitsi kiitossanat 'muchos grazias'), mutta rumpali oli ihana, eli oli elämäni paras keikka

Kakarakompania eturivissä:

Tsiikatkaa tota rumpalii ! Rumpalit on hot ! 

Sit huomattiin et kas, budjetti oli nollassa mut sit kas (!), huomattiin, et ei haittaa, koska Universumi oli järkänny meille tällasen majapaikan Santiagon kylän laitamille ;)

No ei vaiskaa ! Uskoitte, höhlät. 

Nojoo, en ihmettele sinisilmäistä uskoanne. Allekirjoittaneen tuntien tämäkään ei olisi mikään mahdottomuus. Ei siis budjetin romahdus (summamutikkaisuudestani ja yltiöpäisestä kreisiydestäni huolimatta osaan rahankäytön ja säästämisen ja budjetoinnin jalot taidot ;)), vaan yön viettäminen kadulle hyljätyllä sohvalla. Mutta ei, ei nyt, ei eilen, eikä tänään, ja tuskinpa huomennakaan. Olen ikivanha, mukavuudenhaluiseksi itsensä kävellyt pyhiinvaeltaja.

...joka nukahti edellisyönä (fibromyalgiamaisten lihaskipujen hellitettyä; any vinkkejä kellään? Miten hoitaa tällaisia alaraajojen laajuisia lihaskipuja, jotka iskevät kintturoihin aina nukkumaan mennessä ja pitävät valveilla joskus jopa pikkutunneilla asti, help mii!) erään hotelli the helevatallisen petipunkkienhajuiseen petiin.

Missä siis? Majoituimme kakkosyön Rey Fernando hotellissa Santiagossa. Hinta: 38 erkkiä kahden hengen huoneesta, mutta: Hyi helekkari mikä hotelli ! Halpa ja huono. Välttäkää, mikäli mahdollista ! Huone haisi tupakalle, ikkunalaudoilla kasvoi homeitiöitä, ikkunasta avautui maisema suoraan tunkiolle, suihku heitti vedet ympäri veskiä ja neljän egen buffeeaamiainen käsitti kahvin, mehun ja kroissantin ja sämpylän voilla TAI marmeladilla.

Mutta yöllä, oi YÖLLÄ kaikki on kauniimpaa, koska kuu:

Laila Tov sanois israelilainen jos menis nukkumaan, mutta nyt on perjantaiaamu Espanjassa ja minä olen Maama-suomalainen ja sanon Huomenta maailma hyvin pyyhkii !

Tänään nakkaamme taas rinkat selkään ja lähdemme viimoiselle etapille kohti Cape Finisterreä, joka entisaikain ihmisten mukaan oli 'Maailman loppu'. Siellä, oi siellä poltamme vanhat vaatteemme TULESSA (Let it burn burn burn !) ja synnymme ikään kuin uudestaan kuin Feeniks linnut tulesta ! Se on traditio. St. Jamesin tien traditio. Polttaa entinen ja synnyttää uusi. 

Uudenkarheaa perjantaita ja entisaikaisen moternia viikendiä joka iikalle ja iivarille toivottaa hän jota allekirjoittaneeksikin kutsutaan !

***   ***   ***