Vaihtelunvuoksi: Lontoo Englanti England

Hailii hailoo Maama HUILAA ! Saapusin tuossa toissayönä (tarkalleen ottaen; pikkutuntien puolella, siinä kuunlaskun ja auringonnousun välisenä mystisenä ajankohtana, kun linnut vielä pidättelevät aamun ensiliverryksiä kurkkujensa päissä ja aamutyöläisten aliajunnat valmistautuvat valpastumaan kohtpuoliin värähtävän herätyskellonsoitton voimasta) ystäväni luo Lontoon Leytoniin. Lentoni tömähti Lontoon Stanstedin betonilattiaan tiistaina siinä puolen yön kieppeillä, mistä matkani jatkui perinteiseen tapaan kohti itä-Lontoota ensin EasyBussin (joka ei ole missään mielessä iisibiisi vaan halpa&hankala!) ja sittemmin bussi numeero N205 kyydissä. Avain löytyi roskiksen alta, kuten olimme sopineet. Hipsin sisään kakkoskotiini, jossa ystävä koisi sängyssään. Teki mieli ravistaa se hereille, huikata: Moon täällä taas! Halihalihali! Ihana nähdä! Hmhp. Pidättelin halujani ja annoin sen koisia kahden tunnin päästä koittavaan herätyskellon soittoon saakka. Grooh pyyh.... Ystävä heräsi (kuulemani mukaan) kello kuusi ja näki Maaman makaamassa lattialle rakennetulla sängynkaltaisella, halusi kai hänkin ravistella Maamansa hereillä, huikata: MOI MAAMA, ihana nähdä pitkästä aikaa! Mutta eih, ystävä antoi minun nukkua univelkani pois ja läksi töihin. Mailailimme päivän, minä hänen kämpillään huilimassa, hän duunissa Chelseassa. Kirjoitin: Tulisit jo kotiin ! Ois kiva niinku nähdä! Voisko kreisimpää enää olla ? : ) 

Kaikeksi onneksi aika EI koskaan jää paikoilleen eivätkä kellot seisahda sijoilleen. Jälleennäkemisen aika koitti kuin koittikin sinä samana iltana ja seuraavana eli tänä ihastuttavan aurinkoisena torstaipäivänä, jona ystäväni otti vapaapäivän, jona Institute of Contemporary Arts esitteli Tove Janssonin valokuvia, jona jäätelö maistui makealle, pizza parhaudelle, St. James puiston nurmi karhealle (melkein maistoin, pöllähteli suuhun ja sieraimiin kuuman kuivuuden ansiosta tai sen takia), catchup hurmokselle, kävely kaipaukselle, auringonotto onnelle. Tänään vietimme kauniin torstain Lontoossa, jonka jo tunnemme kuin omat taskumme, joita emme ilmeisesti kovinkaan hyvin tunne, koska löysimme keskustan kieppeiltä puiston jota emme entuudestaan tunteneet, taidemuseon, jossa emme koskaan olleet käyneet ja hyvän ravintolan jossa emme olleet koskaan syöneet. 

      Päivän sana: Raukea. Se on niin spessu fiilis, ettei se käänny edes englanniksi !

                                                  St Jamesin puiston tunnelmia...

Vertailussa Osa 1: City-mimmin ja metsäläisen kintturoiset !

Osa 2: Citymimmin ja metsäläiset hipijät

Osa 3: Vertailuarviossa vuohenjuusto-pestopizza Garfunkels-ravintolassa

(Arvio: Aikabueno turvotusähkypöhöresepti)

Sitten käväistiin ICA-museossa (Institute of Contemporary Arts) katsomassa Tove Jansson-näyttelyä, joka on Lontoon Suomen instituutin tukema ja alullepanema. Hyvä tiimi Lontoonsuomalaiset! Sillä, ihana ihmeellinen nainen oli Toove ! Käykää itse katsomassa, jos ette usko ja ensitöiksenne ja alkulämmitykseksenne klikkailkaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tove_Jansson 

Elämänviisauksia museokaupan korttihyllyltä:

Ja loppuun, tipat linsseihin nostattava viisauksien viisaus: 

"Siunattuja särkyneet. 

Sillä särkyneisiin valo pääsee sisään."

***   ***   ***

Valoa valoa iloa iloa tuhatmiljoonaa kiloa !