Mutapainia ja pizzapartya !

Finaalidayn funnia eli vikan päivän hubaa ! Huba näytti ja kuulosti tältä: Oli mutapainia Portugalin korkeimman vuoren latvassa (kyllä, vuorella VOI olla myös latva ja puulla huippu, että älkää yhtään alkako...) plus kaikkien joogien PIZZAPARTY ! 

Mutailu teki kutanannaa (koska mudallahan on ihan aikuisten oikeesti parantavia vaikutuksia spesiaalimineraalien ansiosta, kuten opin jo kuolleessa meressä viime kesänä, kuten Israel-blogistani, joka löytyy täältä http://greatpowerinholyland.blogspot.co.uk/ käy ilmiselvästi ilmi). Mutta kas peijakasta; Vimosen illan päättäjäisjuhla vähän niinku vesitti kaiken viikon aikana opitun ja kuntoonhoidetun. Viikon ajan nautitun, eriravinteikkaan (ayurveda-periaatteiden mukaisen) vegeruoan, notkeutta, letkeyttä ja joustavuutta lisäävän joogan, totaalirentoutumisen ja hyvien yöunien sijaan teimme niin, että näin: Teimme itse pizzaa (oli ekaa kertaa tarjolla myös tunaa ja chorizo-maggaraa, omm, lihansyöjä kiittää!), juotiin olutta ja viintä ja tanssittiin hurrjasti aamun pikkutunneille asti. Niillä kaikkein pienimmillä tunneilla oli sitten jo sellanen fiilis, että 'Maria nyt, muista, inhale, exhale', hengitä sisään, ulos, taivu sivulle ja koira-asanaan, ommmmm ! Mutta kas, ei toiminut enää. Tanssiadrenaliinipölly ei tasapainoa tunne!

Vaan kas, se mikä ilmiselvästi TOIMII, on tämän joogaretriitin asiakkaidenkalastelustrategia: Ensiks porukka parannetaan elämänsä kuntoon minkä jälkeen elämänkunto vesitetään täystotaalisesti niin että jokaiikka on ei enempää, eikä vähempää kuin joogaretriitin tarpeessa. Ovelaa, toimivaa, tehokasta ! Olen systeemin orja. Ja mä aion tulla takas, koska... 

              Meillä kaikilla oli näin mukavaa (oi jospa oisit saanut olla muukaana!):

                                   Lapset mutajoella (Maria uikkarissa about toka oikealta)!

"Life is made of marble and mud"

- Nathaniel Hawthorne

Kotiinpaluu takakonttikyydissä: Mikä OLO! Ekaa kertaa on kropassa meinaan OLO!

Täytyypä tässä ihan erikseen puoliylpeänä mainita, että otin vastaan hieroja-Peterin pöytään heittämän haasteen: "Kuka lähtee pelaamaan sukkapainia ?" Kahdenkymmenen mutasoturin keskeltä nousi yksi vaivainen käsi. Minun kaunis kätenihän se sitten oli. "Jaha, Maria on ainoana messissä. Selvä pyy! Sota alkakoon!" Ja sota alkoi. Se mutajoen sota oli verinen, hikinen, ankara ja erinomaisen mutainen. Ja se sotapeli meni näin: Minä ja Peter rojahdimme polvillemme mutaan, naamat vastatusten, vasemmissa jaloissamme sukat. Pelin ainoa missio: Vie vastustajan sukka ! 

Helposti sanottu, mutta sitäkin hankalammin toteutettu. Otin siinä sitten oikean tiikeriasennon ja -ilmeen, josta Peter oli myöhemmin sanonut joogaopettajalle: Olisitte nähneet ne silmät! Luulin, että se aikoo tappaa mut!. En tappanut. Peter sen sijaan tappaamurhasi tiikerinylpeyteni. Joudun nimittäin myöntämään että hävisin molemmat kaksi erää, minkä jälkeen ei enää voimat riittäneet kolmanteen. Mutta olihan siinä sellainenkin mahdollinen selitys, että minun niin kävi sääliksi sen pelokasta katsetta, josta paistoi häviönpelko, että annoin armoa, enkä otellut tosissani. Pelin päätyttyä vastustajani päätyi kuitenkin kohteliaasti sellaiseen miehekkään ryhdikkääseen lopputulokseen, että minä, nainen, voitin, ihan vaan koska olin ainoa pelurien peluri. Kättelimme reilun pelin hengessä ja Peter kommentoi: Mun oli pakko kamppailla täysillä. I know that you are a fighter. :D 

Mutapainikylpyjenjälkeinen kahvi-viini-olut-keksi-etana(kyllä,etana)-herkkuhetki lähipitäjässä. Oikealla eräs tiikeri, jolla jäi taisteluhenki päälle suklaakeksiä syödessä

Tiikerietana, taistelunsa kattilassa taistellut:

Ja sitten koitti viimeinen ilta ja joogien -superterveysviikon tuhoava- pizzaparty ! No ei vaiskaan. Mitään ei tuhottu, mitä nyt vatsa vähän kenkkuili yllättävän vehnä-ohra-pommin jysähtäessä vatsanpohjaan. Mutta pakko se on myöntää: Kyllä tätä kaivattiinkin. Mätölle on aina aikansa ja paikkansa ja kropalla huutava mätöntarve. Överiterveellisyys on pahasta, sanokaa koht puoliin valmistumisjuhliaan viettävän ravitsemustieteen kandin sanoneen. 

DO IT YOURSELF:

I did it. By myself ! Ite tein !

Viikon reflektointia tunnelmavalaistuksessa tummuvan taivaan alla...

Joogaohjaaja kaipasi mielipiteitä seuraavista: Viikon parhaat ja huonoimmat kokemukset ? Mitä jäi käteen ? Mielikuvitelkaa: Jos antaisin teille miljoona dollaria rahaa ja tämän paikan omistukseenne, mitä sillä tekisitte? 

Huonoimmat pointit tiivistettynä: Suihku ei toiminut kahtena viimeisenä päivänä, jotkut eivät voineet sietää ayuerveda-kasvisruokaa, toisille joogatunnit etenivät liian nopeasti, pari tyttöä sairastui kesken viikon, hankalat ja vaaralliset metsäpolut (kyllä, tosi kuin vesi; yksikään Caminon poluista ja teistä ei ollut niin riskialtis kuin polut vuorille ja vuoristolammelle täällä!)

Parhaat kokemukset kiteytyivät seuraavasti: Luonto ja luonnon rauha, hyvä porukka, maittava muona, hyvin suunniteltu ohjelma, mahdollisuus lepoon, rauhaan ja hiljaisuuteen, ihastuttavat, viihtyisät, puhtaat ja raikkaat majatalot (meidän tiipii oli paras!) plus ennen kaikkea hyvin suunnitellut ja kaikentasoisille joogaajille soveltuvat joogatunnit, jotka jättivät moneen meikäläiseen kipinän jatkaa joogan parissa tulevaisuudessakin (Itsehän googletin jo joogamahdollisuuksia Kiinassa ja niitähän on, yltä kyllin! Oujee! Joogiksi Superjoogin paikalle pyrin minä. Pyrkimättä. Hiljaa sisään-ulos-tyylillä hengitellen, asanassa, aina asanassa).

“Exercises are like prose, whereas yoga is the poetry of movements. Once you understand the grammar of yoga; you can write your poetry of movements.” 
― Amit Ray

Soturiterveiset (retriitin pisimmältä ja lyhimmältä joogilta ;)) !

***   ***   ***

PS. Tämänhetkinen lokaatio: Porto, Portugal. Hyvästelimme retriittiläiset tänä aamuna ja varasimme edukkaan hotellihuoneen (10e/yö/henk!) Portosta, jossa odottelemme tiistaista lentojen lähtöä. Muutama päivä tässä siis vapaamuotoista kaupunkiin tutustumista ja loppuviimeisintä relarelausta ennen paluuta suurensuureen sivilisaatiooooooooonnn (omalla kohdallani sivilisaatio tarkoittaa viikon ajan Lontoota ja sitten, ääk, sitten, KIINAA!). Lennän tiistaina Lontooseen ja matkakaveri (edelleen se sama, joka tarttui mukaani pyhiinvaellusmatkalta) pyrähtää kotiinsa Saksaan. Tiemme erkanevat ainakin toistaiseksi. Mutta matkaamme tulavaan luottavaisin mielin, tietäen, että kaikelle on tarkoitus, aika on numeroita jonossa ja välimatka vain etäisyydetön etäisyys. Tulevaisuus on avoin kirja ja maailma osterini MUN & SUN & MEIDÄN YHTEINEN! Rakkautta rakkautta teille toivon MÄ ! 

XXXXXXXXXXX