Namaste Allihuuppa !
Päätin ihan vaan tulla tähän väliin ilmoittamaan, että olen saapunut määränpäähän, jossa olen hyvissä hengissä ja erinomaisesti elinvoimissa. Päämäärä muistienne virkistämiseksi: Oleiros, Oleiros-vuoret, Portugali. Lokaatio sijaitsee aikalailla täsmällisesti Porton ja Lissabonin puolivälissä. Perille pääsee kätevästi bussilla molemmista suurkaupungeista. Lissabonista matkaa taitettiin nelisen tuntia pitkin vatsaa vääntäviä serpentiiniteitä, ylös alas, hiiohoi ! Ja täällä ollaan, vuorien päällä vuorten notkelmassa kera parinkymmenen muun joogaajan. Ryhmä on kansainvälinen kuin Gatwickin lentokenttä, mutta erovaisuuksista huolimatta olemme täällä sangen yhteisestä syystä: Antakaa meille rauhaa mieleen sieluun kroppaan! Peace and Love and Harmony plzzz !
Miksi tulin ? Mikä järki ? Onks järkee vai ei ?
Omista joogailuistani on vierähtänyt tovi jos toinenkin (viimeksi joskus yliopistoaikoinani), mutta Oleiros-vuorten retriittiä mainostetaan sopivana kaikentasoisille joogeille. Ei siis muuta kun härkää sarvista ja itseä niskasta kiinni ! Nimittäin: Jos jotain haluaa elämässä saavuttaa (esim. mielenrauhaa tai rauhaa mieleen tms), on vaan pantava tulta nuotioon ja pökköä pesään. Itse tulin tänne pääasiassa relaamaan, venyttelemään, vanuttelemaan ja palautumaan Caminolta (pyhiinvaellukselta), mutta näin ensimmäisen päivän kokemuksella voin todeta, että olen yksi kuolleen rukouksen ruumiillistuma. Miksi näin? Ensinnäkin siksi että: Helle (!!!). Siittei suomalainen tykkää ! Kuunnelkaa vaikka totuudentorvia täältä:
Papu & Pojat: Helle
Toiseksi: Vuorilla kun ollaan, niin ylösalas mennään. Kahteen ensimmäiseen retriitti-päivään toki kuului joogatunnin jälkeistä uiskentelua vuoristolammessa, maittavaa kasvisruokaa, hyvinnukuttu yö kahden hengen tiipiissä ja upeasta luonnosta nauttimista ja niin edelleen, mutta siitä huolimatta vuorielämä on aina vuorielämää. Tarkoittaa että: Kompostitoiletit, taivaan alla sijaitsevat suihkut, jatkuva ulkoilmaelo ja päälle neljän tunnin joogailut päivittäin ottavat veronsa ankarimmasta verottajastakin. Joogaopettaja kehotti nukkumaan, megapaljon, sanoi: Uni on yksi tämän retriitin -ja elinvoimaisen elämän!- tärkeimpiä elementtejä. Tulitte kaikki tänne lepäämään ja lataamaan akkuja. Se ei onnistu puoliunessa. Siis: Nukkukaa! Kuunnelkaa kehonne viestejä ja ottakaa tästä viikosta irti niin paljon unta kuin kuuppanne jaksavat kantaa.
Käskystä gurumme suuri joogi !
(Kuva: Google Images)
Nyt lounaalle pakenee hän, joka on hyvin syönyt ja sudennälkäinen, erinomaisesti nukkunut ja superuupunut, virkistynyt ja väsynyt, levollinen ja levoton ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta kaikkien ääripäiden väliltä. Koska sitä on elämä, sellainen on ihminen. Looginen olento vailla logiikan häivää ! Tänään sanon hakuna matata ! Ei huolen häivää! (Ja huomenna, huomenna saatan kelailla, että jospa sitä vetäisi vaikkapa ranteet auki, ensitöikseen, tekemisen puutteeseen, elämänjanoon, nälkään ja ahdistukseen...)
Mielen-, sielun- ja kroppainrauhaa teille kaikille toivottaa hän, jonka olotila ja olemisen paikkalokaatio jo yllä kertaalleen kuvailtiin. Jos meni ohi, ei hätä ole kädessä, jalassa eikä muussakaan ruumiinosassa: Tarkempaa täsmätietoa Oleiros-vuorten joogaretriitistä löytyy nimittäin täällä (ilman aivopierunpoikastakaan):
Vale De Moses: Yoga Retreat
Tänne tulkaa kaikki, kaikki ovat tervetullee tänne:
(Kuva: Vale De Moses)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti