Parin poronkuseman matka perille

Siinä missä lauantai-ilta vierähti Riihimäen yöelämässä hummaillen, hujahti sunnuntaipäivä Poronpolulla vähän edellisiltaa raittiimpaa ilmaa hengitellen ja himpun verran aidommista luontoelämyksistä nautiskellen. Poronpolkuhan on siis perinteinen, Lopella sijaitseva vaellusreitti, joka kulkee ympäri järvien, metsien ja soiden. Vuosittain järjestettävä Poronpolun kuntoliikuntatapahtuma näytti tänäkin vuonna keräävän massoittain osallistujia ikähaarukalla nollasta kahdeksaankymppiin. Reitin saa valita oman ja perhekokoonpanon jaksamisen mukaan. Vaihtoehtoina on 5km, 10km, 13km, 18km, 24km ja 31km. Itse kävelin 18 km lenkin. Pikkuveli, piski ja äiti reippailivat kolmetoista. Kyä lähti meinaan rapula lipettiin ja voitinpa arvonnassa vielä 5kg Lopen perunaakin ! 

Äiti, veljmies ja piskimme; tyttö nimeltään Tane

Tane, omassa elementissään kieli pitkällä

  



      Breikin paikka. Kahveeta, maggaraa ja ruisleipää järven rannalla ah.

Ja sitten venheellä / lautalla yli virtain hoi ! 

Menninkäisiä Pirunkalliolla:

      

Eikä perillekään ole enää kuin vaivainen poronkusema! 

Wikipediasta: "Poronkusema on vanha porolla liikuttaessa käytetty pituuden mittayksikkö. Poronkusema on se matka, jonka ajoporoa voi ajaa (poron) virtsaamistaukojen välillä. Poro ei pysty virtsaamaan juostessaan, ja liian pitkä juoksuttaminen voi aiheuttaa sille halvaustilan. Maksimissaan poronkusema voi olla jopa 7,5 kilometriä."

Onnellisesti perille pääsi hän, perillepääsijöiden kantaäiti

   

"There is pleasure in the pathless woods, there is rapture in the lonely shore, there is society where none intrudes, by the deep sea, and music in its roar; I love not Man the less, but Nature more." 

-Lord Byron

***   ***   ***