16.6.2014

Positiivarihaaste

Kyllä ny naurattaa ! Niin on kivvaa että hymyilen kovaan ääneen HUUTAEN! Sikspä tähän väliin sopii niin vallan mainiosti tämä Hanna-ystäväni heittämä positiivisuushaaste. Minähän olen tunnettu anti-haaste (ei siis arki-haaste)-ihminen ja normaalisti sanon some-haasteille kohteliaan juukiitosein. Mutta kyllä nyt kerran elämässä voi yhden positiivisuushaasteen vastaanottaa heiiiii !

                                     Maaman positiivisuudet kuvina osat yks viiva viis:

1) Jalkavaivaisuuden takia jouduin lopulta nöyrtymään ja ottamaan bussin Leoniin. Joka on kaunis. Kaupungin kauneus piristi mieltä kuin kimppu kukkia


2) Jalkavaivaisuus pantiin hoitoon kunno lääkearsenaalin avustuksella. Löytyi yöpaikka ja alapedistä toinen suomalainen! Tätä ilon päivää!



3) Olen kohdannut huikean ihania, supersuurisydämisiä ihmisiä <3

(Deb & Tim; Skotlannista ja Irlannista)


TIM sanoi: 
"Elämässä kannattaa muistaa kolme asiaa: 
On oltava mukana itseluottamus, toivo ja rakkaus. Ja sitten: Ei koskaan pidä käyttää sanoja 'must' & 'should'. On käytettävä mieluummin ilmaisuja 'want', 'need' and 'would like to'"

(Silva Ranskasta)


(Italialaiskaveri Paolo)


(Kaveripoppoota illallisella: Hollantilais-australialaispariskunta keskiössä)


Taukopaikalla kera ystäväin...


4) Ruoka on edukasta & buenoo ja nettiyhteys melkein aina reistailematon





5) Ilma on ku morsian, immeisillä hyvä tahto ja mieli korkeella kuin enkelillä taivaassa!

(Varjoselfie)


Tässä säässä ja seurassa kelepaa käppäillä !


Yhteenveto tästä hetkestä:
Maama on viimeinkin Leonissa, takana n.160 käveltyä kilsaa
Nyt huilipäivii ja apoteekkii ! Maama ON häpi




12 kommenttia:

  1. Voi noita sun varpaita...toivottavasti pian ok.
    Varmaankin yksi tuon vaelluksen kivoin juttu on tutustuminen erilaisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa:) Mukavia huilaushetkiä Leonissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varvasparat. Toisaalta oon niille vihanen (mikä teil on mua vastaan ? Teiän takia menetän joitakin ystäviä jotka saa nyt päivän etumatkan ja joita en nää ehkä enää!) ja toisaalta kiitollinen (okei, te opetatte mulle tärkeetä asiaa musta itestäni, elämästä ja Universumista jne right ? Okei, oon kuulolla!).

      Eilisiltana kipulääkesumussa kelasin, et jooo, tottakai kävelen huomenna! Yks kaverikin sanoi: You will walk tomorrow ! I have to walk with you ! Mut eihän siitä sit mitään tullu. Parempi näin, pitää kuunnella kropan viestejä.

      Lepopäiväääääää! Onneks -yllätyksekseni- on iso liuta muitakin jotka jäi.

      Poista
  2. Todellakin - riittävän hyvä riittää - tärkeintä on olla matkalla ja nauttia siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tällä matkalla tajusin myös jotain suurta ja samalla huvittavaa: Santiagossa ei varsinaisesti odota mitään : D Katedraali ja pyh.vaellustodistus. Tää matka on kaikki. Se, mitä varten tänne on tultu. Oon niinku perillä kokoajan.

      Poista
  3. Kun oppii näkemään asioista hyviä, positiivisia puolia, on elämä itselle ja läheisille huomattavasti helpompaa. Asiasta kuin asiasta pystyy aina löytämään huonoja puolia, mutta juuri sen tyyppisiä ihmisiä löytyy kaikkialta ja se syö voimavaroja itseltä ja toisilta. Siksi on hyvä ottaa vaikkapa positiivisuushaaste vastaan tai kirjata ylös itselle joka päivästä hyviä puolia ja opetella katsomaan maailmaa uusien silmälasien takaa. Sinulla ei nyt varmasti edes ole tapumusta nähdä asioita huonossa valossa, mutta kiva, kun kerroit hyvät asiat meille kuvien kautta, sillä kuvathan voivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
    Itsensä kuunteleminen on tärkeää ja hyvä, että tottelit ja pidit lepopäivän! Se vasta suurta viisautta onkin!!
    Tosi hienoa sinun on matkata kansainvälisten ystävien kanssa ja kohdata heitä majapaikoissa ja huomata, kuinka samanlaisia ihmiset ovat, samoja tarpeita, haaveita, ajatuksia ja jokaisesta heistä jää jälki toistenne sieluun! Oi ihanuutta, mitä saat kokea!
    -Sirpuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se itsellekin ollut toisina aikoina tosi hankalaa; positiivisten puolten näkeminen nimittäin. Kotipuolessa olen tunnettu 'ihaana', joka sanoo: Puu voi kaatua päälle ihan kohta (ja samalla Puh kelailee: Mut entä jos ei kaadu?) : ) Tällä reissulla olen löytänyt peruspositiivisen itseni taas uudestaan. Se nousi tuhkasta kuin Feeniks lintu tulesta =) Kirjoittaminen on myös oiva väline tunteiden ja ajatusten purkuun.

      Kyllä, tän reissun suurin rikkaus on nämä ihmiset, miten paljon niiltä olen jo saanut ja toivottavasti myös pelkällä omana itsenäni olemisella kyennyt antamaan. Tuntuu ukun oltais yhtä isoa perhettä ja se sekä tuntuu hyvältä että sattuu syvältä. Mikään ei ole ikuista.

      Tän reissun suurin oppimisenpaikka on myös 'acceptance'. On hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa. Ihmisten suhteen, on oltava kiitollinen siitä että sai tavata tietyt tyypit edes hetken aikaa tämän elämän aikana.

      Poista
    2. Jokainen ihminen on annettu meille kanssakulkijaksi, kuka pitkän matkan ajan, kuka vain pieneksi hetkeksi. Kumpa osaisimme olla täysillä läsnä siinä ainutkertaisessa hetkessä, se ei ole helppo läksy.

      Poista
    3. Pessimismin huippu on mielestäni tämä, joka on sattunut omalle kohdalle: Eräälle tutulle oli syntymässä lastenlapsi. Laskettu aika oli loppuvuodesta marras-joulukuussa ja poika oli tulossa. Mummi murehti jo etukäteen koulun alkua ja sanoi, että onneksi poika voi saada koululykkäystä, kun on noin loppuvuodesta syntynyt. Tällä keinoin saamme murheita selkäreppuun vaikka mistä.
      -Sirpuli

      Poista
    4. Ajatuksilla on valtava voima. Niin käy kuin uskot, sanotaan psykologiassa ja jopa Isossa Kirjassa. Siispä kääntäkäämme ajatuksemme aurinkoon, joka sulla on siellä seuranasi päivittäin ja me vain kuvittelemme :)
      -Sirpuli

      Poista
  4. Nauti sinä auringosta, sillä täällä on hyytävän kylmä tuuli ja tänään on joissakin paikoissa satanut jopa lunta. Positiivisuusnäkökulma asiaan, että onneksi on lämpimiä villasukkia ja -paitoja ja silloin voi uppoutua vaikkapa hyvään kirjaan ja blogiin :)
    -Sirpuli

    VastaaPoista
  5. Joo kuulinkin tuosta pienestä lievästä takatalvenpoikasesta ;D Nauran ääneen. En pahasti vaan hyvästi, vaikkakin pientä ivanaurun pilkkaa suupielestä tirskuen. Itse ehdin tänään majapaikkaan just 2 pintaan ennen pahinta helleaaltoa. Nythän oli onneks vaan +30 ;)

    PS. Äitin villasukat on mukana eikä niitä raaski heittää pois ! Mitä tehdä ? Ne on painona rinkassa äääk.

    VastaaPoista
  6. Säästä huolimatta Suomen keskikesän juhla JUHANNUS on tulossa. Siispä toivotan sinulle hyvää juhannusta muumipeikon juhannusrunon myötä ja yhdyn niihin ajatuksiin!
    Mitäpä olisi juhannus ilman saunaa, vihtaa ja järveä:), siispä tauon paikka virtuaalimatkallekin. Nauti sinä siellä jokaisesta päivästä täysillä!
    -Sirpuli

    MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

    Pään painan ruohikolle ja
    oion jalkojain.
    En jaksa pohdiskella,
    mä tahdon olla vaan.

    Sen viisaammat voi tehdä,
    mä päivän kultaan jään.
    Mä tunnen kaikki tuoksut ja
    luonnon loiston nään.

    Voi leikitellä mielikseen,
    voi ottaa, jättää paikoilleen tai
    olla niin kuin luonnostaan ja
    maata vaan.

    Mä peikko siihen uskoon jään,
    on maailma tää,
    minkä nyt mä nään.

    Tove Jansson

    VastaaPoista