24.11.2014

Skins - Iholla

Kirjoitan teille tänään aiheesta, jota en aiemmin ole juuri esille tuonut. Pitkään mietin kehtaanko uskallanko rohkenenko, mutta elämäähän tämä kin vaan on, ei enempää eikä vähempää. Tämä aihe, asia, juttu, ongelma kapitaali-Oolla on kulkenut matkassani mukana kohta puolentoista vuoden päivät, eikä ratkaisua ole vieläkään käsissä. Itse asiassa ratkaisun oven piti raottua huomenna tiistaina jolloin luulin pääseväni spesialistin puheille, mutta olinkin erehtynyt päivämäärästä ja miittinki onkin vasta seuraavalla viikolla. Pienisuuri paniikki ehti tässä jo nousta, mistä johtuen päätinkin purkaa ahdistustani blogiin ja jakaa tuntemuksia ja ajatuksia tämän teeman tiimoilta.

                    Teema: Ihotaudit. Tai siis Tauti The Tuntematon.



Okay. I'm Not.


Noin kuukauden kahden välein saan ihooni aivan jäätävän tulehduksen, joka manifestoi itsensä ylläolevassa kuvassa kuvatuin järkyttävin kokoisin, aristavin paukamin, paisein, fakulliitein (rakkaalla lapsella on monta nimeä) keskellään megalomaaninen kraatteri. Tätä on jatkunut suurin piirtein Israelin ajoilta (kesä 2013) näihin päiviin asti hiljalleen enenevässä määrin laadultaan pahentuen kestoltaan pideten paranemisvauhdiltaan hidastuen. Iho-ongelmista en ole kärsinyt elämässäni koskaan, eikä kyse ole aknesta, psoriasiksesta tai atooppisesta ihosta. Paiseista ei tule mitään mömmöjä ulos ja ne itse sikiävät hyvin, hyvin syvältä kuin kasvoluusta asti (vaikka tämä todnäk. on sisäisen draamaqueenini liioiteltua tulkintaa). Paiseet tulehtuvat aina. Joka ikinen kerta. Israelissa sain nauttia yhden ja Briteissä viimeisen lukuvuoden aikana kolme antibioottikuuria. Nyt Suomessa olon aikana (syyskuun jälkeen) olen popsinut yhden. Lisäksi Espanjassa jalkani tulehtui mistä johtuen jouduin sielläkin kiskomaan biootteja viikon ajan. Summarum: Viimeisen puolentoista vuoden sisällä olen vetänyt kurkustani alas kuusi antibioottikuuria... Koulussa opin, että yksi per vuosi on sopiva maksimi. Voi olla että valkosolujen määrä alkaa olla miinuslukemissa probiooteista huolimatta.

Alussa tabut tehosivat, mutta viimeisin (joka loppui viime viikolla) ei tehnyt minkään valtakunnan eroa liioin paiseiden kokoon punaisuuteen tai särkyyn. Pahenee vaan. Epäilen virusta. Borrelioosia (jonka olisin saattanut saada punkinpuremasta, jonka siis sain nukkuessani yön luolassa Betlehemin kupeessa olevalla permaculture-farmilla erään viikonloppulomani aikana Israelissa). Munuaisten vajaatoimintaa (jo todetun kilpparin vajaatoiminnan lisäksi, koska nämähän menevät käsi kädessä). Syöpää (koska syöpähän tulee aina mieleen jos esmes polveen särkee, iho kutiaa tai jos jalkapohjassa on kovettuma eh eh).




Tähän asti olen tyytynyt siihen, että antibioottikuurilla tulehdus tyyntyy ja taantuu ja voin palata viikon sisään normaaliin päiväjärjestykseen aka näyttää normaalilta aka näyttäytyä ihmistenilmoilla. Tällä kerralla, viimeisimmällä, muutoksia ei kuitenkaan ole näkynyt. Yhdeksi syyksi epäilen, ja ystävänikin epäilee Suomen ilmastoa. Täällä on kylmää, pimeää ja kuivaa. Viimeisellä viittaan kuivaan sisäilmaan, joka eroaa huomattavasti maista, joissa olen viime vuosina aikaa viettänyt. Yhtä kaikki: Ongelma on kuitenkin saanut alkunsa ihan jostain muualta, nyt se vaan tuntuisi olevan pahimmillaan. 




Elämäntavoista: Olen laittanut törkeästi rahaa Lifen ja muiden terveyskauppojen ravintolisiin ja tuotteisiin, joiden olen uskonut ja toivonut auttavan myös ihon kuntoon sekä elimistön sisällä mahdollisesti vallitseviin tulehdustiloihin niitä neutralosoivasti. Otan päivittäin: D-vitamiinilisän, kalanmaksaöljykapselin, oluthiivakapseleita 4kpl, probiootteja 2kpl, mehiläisen siitepölyä n.2rkl, vehnänorasta n.1.5tl veteen sekoitettuna. Lisäksi teen oil pullingin ('öljynveto' ;)) muutamana aamuna viikossa ja huuhdon suun suolavedellä pöpökannan minimoimiseksi. Ruokavaliosta: Olen jättänyt maidon kokonaan pois enkä juuri syö perunaa, riisiä tai pastaa. Leipää kyllä, se on liian helppo ja hyvä poisjätettäväksi : ) Kohtuudella kaikkea -pätee minusta elämässä yleensä aina. Itse olen nyt yrittänyt kaikenmaailman eliminointiruokavalioita, mutta turhaan, mielen- ja kehon terveyteni riskeeraten. Yritän syödä päivittäin marjoja, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Hedelmistä en piittaa. Yritän kouluttaa itseni piittaamaan. Lisäksi käyn kävelyillä pimeän tullen (koska naamadilemma), mutta nyt olen pesäytynyt kotiin muutamaksi päiväksi (koska naama ja köhä). Kotona joogailen, venyttelen ja sen semmoista. Summarum: Olen siis yrittänyt aikalailla kaikkeni elämäntapojen suhteen, jotta terveys säilyisi ja iho siinä sivussa paranisi. Mutta kun ei niin ei.



                                         ***   ***   ***

Ongelman vakavuusasteesta ja aktivoituneen ihotulehdukseni frankensteinmaisuudesta kertonee erään brittilääkärin reaktio mennessäni hakemaan antibiootteja erään kauniin kerran. Tarina: Astuin sisään vastaanottohuoneeseen ja hän, nuori tumma mieslääkäri kysyi ensitöikseen: 

"When did you inject last time?" = Milloin piikitit viimeksi? 

En ymmärtänyt kysymystä ensalkuun. Mitä piikitin? Miten niin piikitin? En ole diabeetikko, enkä... "Niin siis mitä aineita käytät?" Jaha. Aha. Ymmärsin yskän. Olin vastaanotolla Boscombessa, joka on Bournemouthin kaupunginosien 'aatelia' (vertaa: Riihimäen Peltosaari tai Helsingin Kontula ainakin entisaikaan). Lääkäri luuli minua narkkariksi! Olinhan, totta tosiaan (kun aloin asiaa ajattelemaan ja vilkaisin vastaanoton peiliin) aika karu ilmestys tuulipuvussani, masentuneessa naamassani ja niin, siis, ymmärsitte pointin: Naamassani. Kerroin lekurille, että eiiiiiii, en oo piikitelly yhden yhtikäs mittää, usko tai älä! 

Tuskin uskoi, mutta tyytyi vaikenemaan. Ennen kun hän määräsi minulle jo surullisen tutuiksi tulleet antibiootit (kun ei muuta epäspesifiydessään tainnut), mies nappasi kamerakännykkänsä laukustaan ja totesi:"Minun täytyy kyllä ottaa tästä kuvia, koska en ole ennen nähnyt mitään vastaavaa." Ja sitten se otti, valokuvia, naamastani, ruvistani, paiseistani, arvistani. Istuin siinä pallilla kuin filmitähti muutamilla eh eh pienillä öh öh vivahde-eroilla. Kas kun en tuntenut sitä hekumaa, jota filmitähdet haastattelupalleilla istuessaan tuntenevat. Kas.


                                           
                                              ***   ***   ***

Kysyisinkin nyt teiltä: Oottekos kuulleet/nähneet/kokeneet vastaavaa?

Kiinnostaa myös siinä mielessä, että tilastojen mukaan Suomi on oikea iho-ongelmien tyyssija. Ystäväni veikkasi syyksi ilmastoa: Vähän aurinkoa, riittämättömästi D-vitamiinia, kylmää, pimeää, sisäilma kuivaa. Moni iho-ongelmainen saa helpotuksen etelän lomilta. Siksipä minäkin suunnittelen, ihan oikeasti, vakavasti puhuen  (ja minut tuntevat tietävät, että Marian ilmoittama, alustava suunnitelma = Toteutus enää lentolipun varauksesta kiinni) muuttoa Espanjaan. Päivittäin yllätän itseni googlaamasta: Yksiöitä Espanjassa, töitä Espanjassa, espanjan kielikurssi netissä... Nähtäväksi jää mitä ensi vuosi tullessaan tuo ! 

Anyways. Skin on edelleen liekeissä. Mutta vielä joskus helpottaa. Ehkäpä vielä jonakin päivänä olen enemmän terve, niin että enemmän täysin kuin melkein.



                           (Kuvat: Google Images: Skins -Liekeissä)

15 kommenttia:

  1. Ompa kurja vaiva. Vahan ajattelisin leishmaniaa josta olen kirjoittanut viime kuussa blogissani.
    Taalla:
    http://juudea.blogspot.co.il/2014/10/israelin-oma-borrelioosi.html

    Mutta toisaalta sikali kun olen ymmartanyt, nama haavat/paiseet tulevat ja pysyvat eivatka havia millaan antibiootilla edes valiaikaisesti. Yhdella tyokaverilla on, voin hanelta kysya saiko alussa antibioottia ja auttoiko se edes alussa.

    Jaiko niista parantuneista arpia? Tulevatko uudet samaan kohtaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MOI ! Kiitos kiitos tuhannesti tästä ! Aloinkin heti tsekkailemaan. Kaikista parantuneista on jääneet arvet; punaisia sormenpään kokoisia ympyröitä naama täynnä ja ikävimmän ilmiön huomasin kesällä auringossa: Rusketun helposti mutta ko.arvet eivät. Siinähän taistelen sitten meikkivoiteen sulamisasteiden kanssa ja samalla janoan aurigonvaloa iholleni. : ////// Uudet tulevat sekä eri paikkoihin että samoihin kohtiin. Antibiootit ovat mielestäni tehonneet siinä mielessä että paiseet ovat todella laskeneet ja punoitus vähentynyt ja siitä paraneminen on lähtenyt aina (aiemmin) käyntiin. Vaan ei nyt. Tänä aamuna heräsin ja nenässä oli taas uusi paise. Nyt alkaa menemään hermot. Mitä muita oireita tuolla taudilla tiedettävästi on ? Itse ollut kuumeinen, vatsan toiminnan kanssa niin ikään ongelmia, väsymys aivan jäätävää (mutta se taas liittyy tuohon kilpparin vajaatoimintaan). Kaikenlaista on ollut enkä enää tiedä mikä on seurausta mistäkin, mikä syy.

      Poista
  2. Niis siis pureman saa silta pienelta hiekkakarpaselta joka on kaynyt aikaisemmin puraisemassa noita murmeleita ja on siita saanut itselleen jonkun alkuelaimen (ameeban tapaisen?). Ymmartaakseni kylla paiseet pysyvat eika uusia tule eri paikkoihin myohemmin. Yritan saada tyokaveria viela haastatteluun myohemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tyokaverin mielesta kun kuvaa naytin on hanen mielestaan juuri tuo leishmania
      http://en.wikipedia.org/wiki/Leishmania
      joka on levinnyt idasta (Irak, Afganistan yms ) tanne ja sen hoidotkin ovat jopa meilla vahan ihan niin ja nain ja kiikunkaakun. Han saa jotain tosi hankalia hoitoja mutta kuulemma parin vuoden jalkeen pitaisi parantua joka tapauksessa nuo paiseet. Arpia voi jaada. Ei mitaan ihmekonsteja, kun tauti on ollut tahan asti vaan noissa koyhissa maissa eika laaketiede ole siihen pahemmin tahan asti satsannut.

      Poista
    2. Joo lääkärit eivät ole edes kuulleet moisesta ja pyörittelevät silmiään kun edes mainitsen tästä vaihtoehdosta. Vaan kas, kun kävin Barbadoksella joogaamassa, retriitin vetäjä (joka on sekä kiinalaisen lääketieteen joogan että shamanismin taitaja) kysyi ensiksi: Onko leishmania poissuljettu ? Olin aika yllättynyt siitä, että joku toi aiheen esille ennen minua ja uskoi kaikkia oireitani. En edelleenkään ole mennyt leishmaniaa tutkituttamaan, olisi niin hankala prosessi,. Toistaiseksi olen saanut avun homeopatiasta ja toivon että tämä kehitys jatkuu. Arpia tosiaan on edelleen, aloe vera auttanut niihin. Mutta jos on leishmania, on tämä uusiutuvaa sorttia kuten on jo nähty. Saa nähdä kuinka käy ! Jos pahenee, niin trooppisten tautien klinikka on seuraava osoite.

      Poista
  3. Voi kurjuus Maama.,toivottavasti tuo nyt selviää jotenkuten siellä spesialistin puheilla.Toivottavasti se ei nyt ole tuo Anun mainitsema juttu,ja seuraus jostain kärpäsen puremasta siellä teltassa,vaan helpommin hoidettava juttu.Tsemppejä Maama!

    VastaaPoista
  4. Katselin myös onko sulla samaa kuin mulla mutta ei taida olla.MUlla on granuloma annulare,joka ilmestyy mulla enimmäkseen käsiin,niskaan ja kaulaan.Niihin tulee kivuliaita "bumps" jotka etenkin käsissä ovat kivuliaita.Joidenkin lähteiden mukaan sen pitäisi hävitä parissa vuodessa,mutta mulla ei ole ,ja tämä alkoi itselläni 5 vuotta sitten. Joskus sen epäillään liittyvän kilpirauhashäiriöön.
    http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/ency/article/000833.htm

    Itselläni aurinko on triggeri tälle ja yritänkin välttää sitä,mikä täällä on vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, vastasin sulle mutta viestiä ei nyt näykään. Joo, mulla tää on vaan kasvoissa. Tänään kävin yleislekurilla joka tiesi kertoa että: Kun lapsi syntyy, niin suolisto, hermosto ja iho kehittyvät samasta alkiosta! Aika megaa. Eli: Jos yhdessä on vikaa, niin toinen reagoi. Katsoi mun kieltä ja sanoi suorilta käsin, että mun suolisto ei ole kunnossa. Se analysoi niin että mulla puskee jotain kehon 'jätteitä' (kiva ilmaus eh) ihon kautta ulos, koska keho työntää mönjät pois kolmea tietä: iho, virtsatiet ja hengitys. Sanoi myös mun terveys/sairaustaustasta että ei ole ihme että nyt reagoin näin. Vaikeahan se on yleislääkärin sanoa mitään muuta kun että syöppäs vihannekset hedelmät ja vitamiininappisi niin hyvä tulee. Sain antibioottista voidetta. Auttaee tähän hätään, mutta jos pinnan alla piilee jokin niin takaisin se tulee ennen pitkää. Verikokeet on nyt otettu, jospa jotain selviäisi. Ensi viikolla dermatologille vielä.

      Poista
    2. Toivottavasti alkaa selvitä mikä vaivaa ja pidän peukkuja että pääset tuosta vaivasta eroon!

      Poista
    3. No älä muuta sano. Tämä alkaa viemään sekä fyysisiä että psyykkisiä voimia. Verikoetuloksissa ei mitään vialla. Huoh. Olisipa ollut.

      Poista
  5. Jos et ole vielä infektiolääkärillä käynyt, niin voisikohan sellaisella olla jotain laajempia tietoja tai tutkimusideoita kuin esim yleis- tai iholääkärillä. Onko sinulla sähköpostiosoitetta, johon voisi laittaa yhden lääkärin tiedot, jos haluat kysellä häneltä mahdollisia neuvoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä ! Luinkin sen vasta nyt. Muutama viikko on vierähtänyt ja olen löytänyt avun homeopatiasta. Solumineraalikuuri on tuntunut tehoavan ja paiseet ovat laskeneet. Barbadoksen reissulta sain vinkiksi käyttää aloeveraa, mikä onkin ollut pelastukseni sekä akuuttiongelmien että arpien kohdalla. Dermatologille minun piti mennä, mutta enää, toistaiseksi ainakaan, ei ole tarvis : ) Elämä hymyilee taas. Tosin, mietin, että jos ensi vuonna tähän aikaan voin sanoa olleeni vuoden ilman paiseita, uskallan jo vannoa homeopatian nimeen : )

      Poista
  6. Jos ongelmia vielä ilmenee, niin kannattaa suunnata juuri esim. infektiolääkärille tai lääkärille jolla voisi olla kokemusta myös "eksoottisemmista" taudeista. Läheisellä oli kerran samantyyppistä jälkeä mutta muualla kehossa. Aluksi epäiltiin aiemmin jo mainittua leishmanaasia, mutta sitten taidettiin tulla tulokseen, että kyseessä oli märkärupi vaikka sitä ei pidetty ensin todennäköisenä. Toivottavasti homeopatiassa on ratkaisu! Mutta jos vielä kärsit oudosta tulehduksesta, niin tässä yksi kokemus oudoista märkivistä ruvista. Terveitä päiviä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos sinulle. Nyt tuntuisi, että homeopaattinen kuuri alkaa tepsimään jollain tasolla. Lisäksi ostin Himalaya-merkkisiä 'Neem'-tabletteja Intiasta ja uskon niiden myös myötävaikuttaneen tilanteen paranemiseen. Paiseita on nyt vielä tullut 1-2 kk välein, muttei lainkaan yhtä isoja, eikä yhtä kipeitä eikä yhtä pitkäkestoisia kuin aiemmin. En uskalla vielä hurrata, mutta näyttää siltä, että parempaa kohti menossa =) Myös Intian auringolla lienee osuutta asiaan ! : ) Kiitos vielä kerran ja ihanaa kevättä sinulle !

      Poista