Skins - Iholla

Kirjoitan teille tänään aiheesta, jota en aiemmin ole juuri esille tuonut. Pitkään mietin kehtaanko uskallanko rohkenenko, mutta elämäähän tämä kin vaan on, ei enempää eikä vähempää. Tämä aihe, asia, juttu, ongelma kapitaali-Oolla on kulkenut matkassani mukana kohta puolentoista vuoden päivät, eikä ratkaisua ole vieläkään käsissä. Itse asiassa ratkaisun oven piti raottua huomenna tiistaina jolloin luulin pääseväni spesialistin puheille, mutta olinkin erehtynyt päivämäärästä ja miittinki onkin vasta seuraavalla viikolla. Pienisuuri paniikki ehti tässä jo nousta, mistä johtuen päätinkin purkaa ahdistustani blogiin ja jakaa tuntemuksia ja ajatuksia tämän teeman tiimoilta.

                    Teema: Ihotaudit. Tai siis Tauti The Tuntematon.

Okay. I'm Not.

Noin kuukauden kahden välein saan ihooni aivan jäätävän tulehduksen, joka manifestoi itsensä ylläolevassa kuvassa kuvatuin järkyttävin kokoisin, aristavin paukamin, paisein, fakulliitein (rakkaalla lapsella on monta nimeä) keskellään megalomaaninen kraatteri. Tätä on jatkunut suurin piirtein Israelin ajoilta (kesä 2013) näihin päiviin asti hiljalleen enenevässä määrin laadultaan pahentuen kestoltaan pideten paranemisvauhdiltaan hidastuen. Iho-ongelmista en ole kärsinyt elämässäni koskaan, eikä kyse ole aknesta, psoriasiksesta tai atooppisesta ihosta. Paiseista ei tule mitään mömmöjä ulos ja ne itse sikiävät hyvin, hyvin syvältä kuin kasvoluusta asti (vaikka tämä todnäk. on sisäisen draamaqueenini liioiteltua tulkintaa). Paiseet tulehtuvat aina. Joka ikinen kerta. Israelissa sain nauttia yhden ja Briteissä viimeisen lukuvuoden aikana kolme antibioottikuuria. Nyt Suomessa olon aikana (syyskuun jälkeen) olen popsinut yhden. Lisäksi Espanjassa jalkani tulehtui mistä johtuen jouduin sielläkin kiskomaan biootteja viikon ajan. Summarum: Viimeisen puolentoista vuoden sisällä olen vetänyt kurkustani alas kuusi antibioottikuuria... Koulussa opin, että yksi per vuosi on sopiva maksimi. Voi olla että valkosolujen määrä alkaa olla miinuslukemissa probiooteista huolimatta.

Alussa tabut tehosivat, mutta viimeisin (joka loppui viime viikolla) ei tehnyt minkään valtakunnan eroa liioin paiseiden kokoon punaisuuteen tai särkyyn. Pahenee vaan. Epäilen virusta. Borrelioosia (jonka olisin saattanut saada punkinpuremasta, jonka siis sain nukkuessani yön luolassa Betlehemin kupeessa olevalla permaculture-farmilla erään viikonloppulomani aikana Israelissa). Munuaisten vajaatoimintaa (jo todetun kilpparin vajaatoiminnan lisäksi, koska nämähän menevät käsi kädessä). Syöpää (koska syöpähän tulee aina mieleen jos esmes polveen särkee, iho kutiaa tai jos jalkapohjassa on kovettuma eh eh).

Tähän asti olen tyytynyt siihen, että antibioottikuurilla tulehdus tyyntyy ja taantuu ja voin palata viikon sisään normaaliin päiväjärjestykseen aka näyttää normaalilta aka näyttäytyä ihmistenilmoilla. Tällä kerralla, viimeisimmällä, muutoksia ei kuitenkaan ole näkynyt. Yhdeksi syyksi epäilen, ja ystävänikin epäilee Suomen ilmastoa. Täällä on kylmää, pimeää ja kuivaa. Viimeisellä viittaan kuivaan sisäilmaan, joka eroaa huomattavasti maista, joissa olen viime vuosina aikaa viettänyt. Yhtä kaikki: Ongelma on kuitenkin saanut alkunsa ihan jostain muualta, nyt se vaan tuntuisi olevan pahimmillaan. 

Elämäntavoista: Olen laittanut törkeästi rahaa Lifen ja muiden terveyskauppojen ravintolisiin ja tuotteisiin, joiden olen uskonut ja toivonut auttavan myös ihon kuntoon sekä elimistön sisällä mahdollisesti vallitseviin tulehdustiloihin niitä neutralosoivasti. Otan päivittäin: D-vitamiinilisän, kalanmaksaöljykapselin, oluthiivakapseleita 4kpl, probiootteja 2kpl, mehiläisen siitepölyä n.2rkl, vehnänorasta n.1.5tl veteen sekoitettuna. Lisäksi teen oil pullingin ('öljynveto' ;)) muutamana aamuna viikossa ja huuhdon suun suolavedellä pöpökannan minimoimiseksi. Ruokavaliosta: Olen jättänyt maidon kokonaan pois enkä juuri syö perunaa, riisiä tai pastaa. Leipää kyllä, se on liian helppo ja hyvä poisjätettäväksi : ) Kohtuudella kaikkea -pätee minusta elämässä yleensä aina. Itse olen nyt yrittänyt kaikenmaailman eliminointiruokavalioita, mutta turhaan, mielen- ja kehon terveyteni riskeeraten. Yritän syödä päivittäin marjoja, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Hedelmistä en piittaa. Yritän kouluttaa itseni piittaamaan. Lisäksi käyn kävelyillä pimeän tullen (koska naamadilemma), mutta nyt olen pesäytynyt kotiin muutamaksi päiväksi (koska naama ja köhä). Kotona joogailen, venyttelen ja sen semmoista. Summarum: Olen siis yrittänyt aikalailla kaikkeni elämäntapojen suhteen, jotta terveys säilyisi ja iho siinä sivussa paranisi. Mutta kun ei niin ei.



                                         ***   ***   ***

Ongelman vakavuusasteesta ja aktivoituneen ihotulehdukseni frankensteinmaisuudesta kertonee erään brittilääkärin reaktio mennessäni hakemaan antibiootteja erään kauniin kerran. Tarina: Astuin sisään vastaanottohuoneeseen ja hän, nuori tumma mieslääkäri kysyi ensitöikseen: 

"When did you inject last time?" = Milloin piikitit viimeksi? 

En ymmärtänyt kysymystä ensalkuun. Mitä piikitin? Miten niin piikitin? En ole diabeetikko, enkä... "Niin siis mitä aineita käytät?" Jaha. Aha. Ymmärsin yskän. Olin vastaanotolla Boscombessa, joka on Bournemouthin kaupunginosien 'aatelia' (vertaa: Riihimäen Peltosaari tai Helsingin Kontula ainakin entisaikaan). Lääkäri luuli minua narkkariksi! Olinhan, totta tosiaan (kun aloin asiaa ajattelemaan ja vilkaisin vastaanoton peiliin) aika karu ilmestys tuulipuvussani, masentuneessa naamassani ja niin, siis, ymmärsitte pointin: Naamassani. Kerroin lekurille, että eiiiiiii, en oo piikitelly yhden yhtikäs mittää, usko tai älä! 

Tuskin uskoi, mutta tyytyi vaikenemaan. Ennen kun hän määräsi minulle jo surullisen tutuiksi tulleet antibiootit (kun ei muuta epäspesifiydessään tainnut), mies nappasi kamerakännykkänsä laukustaan ja totesi:"Minun täytyy kyllä ottaa tästä kuvia, koska en ole ennen nähnyt mitään vastaavaa." Ja sitten se otti, valokuvia, naamastani, ruvistani, paiseistani, arvistani. Istuin siinä pallilla kuin filmitähti muutamilla eh eh pienillä öh öh vivahde-eroilla. Kas kun en tuntenut sitä hekumaa, jota filmitähdet haastattelupalleilla istuessaan tuntenevat. Kas.

                                           
                                              ***   ***   ***

Kysyisinkin nyt teiltä: Oottekos kuulleet/nähneet/kokeneet vastaavaa?

Kiinnostaa myös siinä mielessä, että tilastojen mukaan Suomi on oikea iho-ongelmien tyyssija. Ystäväni veikkasi syyksi ilmastoa: Vähän aurinkoa, riittämättömästi D-vitamiinia, kylmää, pimeää, sisäilma kuivaa. Moni iho-ongelmainen saa helpotuksen etelän lomilta. Siksipä minäkin suunnittelen, ihan oikeasti, vakavasti puhuen  (ja minut tuntevat tietävät, että Marian ilmoittama, alustava suunnitelma = Toteutus enää lentolipun varauksesta kiinni) muuttoa Espanjaan. Päivittäin yllätän itseni googlaamasta: Yksiöitä Espanjassa, töitä Espanjassa, espanjan kielikurssi netissä... Nähtäväksi jää mitä ensi vuosi tullessaan tuo ! 

Anyways. Skin on edelleen liekeissä. Mutta vielä joskus helpottaa. Ehkäpä vielä jonakin päivänä olen enemmän terve, niin että enemmän täysin kuin melkein.

                           (Kuvat: Google Images: Skins -Liekeissä)