Elämää Lapsille Musiikkia Kansalle

"Illalla nukahdat ja aamulla heräät

mikä on se jokin

jolla itsesi keräät?"

"Anna musiikin tehdä taikoi

missä ikinä se vaan soi"

Kotirintamalla Turvallista Taistella

Se ois sitte syyskuu puolessa välissä. Kello näyttää tätä postausta aloitellessa 9.10 am ja minä tyttö olen jo porhaltanut jopollani Riihimäen päästä päähän ja saanut nauttia antiaamuvirkkujen pahimmasta painajaisesta ja parhaasta herättelijästä elikkäs kirpsakasta syysaamuhallasta. Hrrr rrrhhhh. Lähdettiin nääs pikkuveljen kanssa ovesta ulos samalla ovenavauksella, muttemme lainkaan samoin fiiliksin. Hän läksi kouluun masu täynnä weetabixia kun taas minä läksin verikokeisiin Riksun terveyskeskukselle masu tyhjänä kuin jääkaappi, jossa on vain valo. Sillä erolla, että valo. Edes sitä ei ollut. Oli kylmä ja nälkä ja kaatoväsy. Puutepaketista puuttui vain pissahätä. Selvisin kuitenkin sinne ja takaisin. Olenhan selviytyjä. Siellä sain tietää, ettei näitä kokeita varten olisi tarvinnut olla syömättä. Dodii, kannatti lukea nettikeskusteluja aiheesta. 

   Brother is still at school. Meanwhile sister's having fun with his dog...

Olen ollut vähänpaljon poissa tämän maaliman kuvioista siitä lähtien kun kotiuduin kotimaahan Kiinasta eli palttiarallaa puolentoista viikon ajan. Kenties vuosikausien ajan pinnan alla jyllännyt tauti/sairaus/ongelma/pöpö (?) godknowswhat puski näet päälle voimallisemmin kuin koskaan ennen ja oireiden kirjo häikäisee väriloistollaan. Olen elänyt kuin postinjakaja aamu-udussa. tai kuin töihin sompaileva shanghailainen saastepilvessä. Ihan pilvessä, toisaalta high toisaalta ihan helevetin low. On vatsaongelmaa, suolisto-ongelmaa, iho-ongelmaa, väsymysongelmaa, turvotusongelmaa, mielialaongelmaa, näköongelmaa, lihaskipuongelmaa, paniikkihäiriöongelmaa ja niin edelleen ja edelleen ja edelleen. Olen oirehtinut viime vuosien aikana säännöllisen epäsäännöllisesti vaihtelevan vaihtumattomasti likimain samoin oirein, mutta eri oirekoktailein mistä johtuen syy-seuraus-suhteiden analysointi on ollut kuin bakteerin DNA:n eristämistä yliopiston laboratoriossa. Haasteellista. Nyt, ensikertaa kaikki oireet puskivat kuitenkin päälle samaan aikaan. Itse epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?

(Kuvat: Google images)

Muutoin -jos kipeysolotilaa ei oteta lukuun, vaikka vaikeahan se on jättää luvutta-  on arki edennyt suhteellisen rauhalliseen, rutinoituneesseen tyyliin ilman minulle niin tyypillistä multitaskingia ja jokapaikkaanhösäämistä ja jokapölkynhöyläämistä. Ensikertaa kenties kuuteen vuoteen (!) koen olevani kotonani kotonani ja juuri siksi osaan myös olla kotonani. Sataprosenttisesti. Ensimmäistä kertaa näiden matkustusvuosieni aikana (mikä tarkoittaa ajanjaksoa vuodesta 2008 tähän päivään asti) Suomessa oleminen ei ahdista tipan tippaa, eikä koti tunnu stressaavalta, ahdistavalta, masentavalta. Päinvastoin: Tällä kertaa tulin kotiin tietäen, että nyt minä tarvitsen kotia ja koti myös minua. Olen sisäistänyt myös sen tosiasian, että saan tulla kotiin sellaisena kuin olen, minuna itsenäni, olipa senhetkinen minä sitten iloinen, surullinen, tyyni, vihainen, laihtunut, lihonut, terve, sairas, väsynyt, pirteä, masentunut, maaninen, kaikkeen pettynyt, kaikkea rakastava, rokkari, hevari, gootti, hippijuppipunkkari, uskonvainen, ateisti, punapää, kalju, rastapää tai punkkari tai kaikkea ja mitä tahansa sen kaiken väliltä. Saan olla minä ja se tuntuu hyvältä. Oon riittävä, vaikka itse sanonkin ja voin paljon paremmin.

Siispä, oivallus: Kotiin saa palata omana itsenään. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tiedän, että tämä tosiasia tuppaa toisinaan unohtumaan itse kultakin eikä vähiten niiltä, meiltä, jotka sattuvat asumaan ukomailla pidempiä ajanjaksoja kerrallaan. Sitä luulee, että maailmalta pitäisi aina tulla kotiin voittajana. Iloisena. Tyytyväisenä. Terveenä. Sädehtivänä supernaisena, joka on löytänyt maailmalta etsimänsä. Itsensä. Maailmankatsomuksensa, joka on maailmalla asumisen ansiosta parempi kuin koskaan ennen. Pyh. Niin yleinen ajattelutapa kuin tämä onkin, ei se ole muuta kuin vaikkua korvien välissä. Klöntti, joka estää vapaan ilmavirrankulun sisään ja ulos. Pestään korvat! 

Minä palasin kotiin sisikunnassani vahva tuntuma siitä, että tällä hetkellä, juuri nyt en haluaisi olla missään muualla. Ja kaikkein tärkeimpänä: Missään muualla ei olisi nyt hyvä. Missään muualla en saisi itseäni kuntoon kuin kotona, missä en ole yksin vastuussa kaikesta, missä työ- ja opiskeluvelvollisuudet eivät minua sido (vaikka osa-aikaista kirjoitusduunia duunailenkin), missä asiat hoituvat pääasiassa tutulla tavalla omalla kielellä (paitsi silloin kun on venäläinen lekuri joka tekee asiat epätutulla tavalla tahtoni vastaisesti, mutta siitä myöhemmin lisää). Juuri nyt, kaikesta huolimatta ja kaiken vuoksi, kotona on hyvä, parempi, paras. Siispä, sanon itselleni: Asento, LEPO, hengenveto. Plus lopuksi lisäksi säännön vahvistava pikkupoikkeus: Huomenna pyrähdämme kuvassa pomppivan pikkuveikan kanssa elämä lapselle konserttiin Hartwallille. Ja sit mää laulan dappadaduudadappadaduudadappa täällä linnunradan toisella puolen!

                                           Jossain täällä: 

Jotenkin näin: https://www.youtube.com/watch?v=sS6Ta6SrTHs

                                            (Kuva: Voice.fi)

Veljekset ku ilvekset mut sisko ja veli niinku pingviinipariskunta joka ei eroa koskaan

"Nothing can stop me from loving my brother" 

Hääpiii Birthdayyy tooo Youuuuu !!!

"If you want to know how your girl 

will treat you after marriage, 

just listen to her 

talking to her little brother" 

-Logan Lerman

Syksy tulee sanoi metsä

Ja käänsi katseensa pois

Häpeillen

Anteeksipyydellen

   

Antautuen

Metsä tiesi että oli tullut aika kumartaa

***   ***   ***

Kotiin vievällä polulla kuulin äkisti tuulihousujen kahinaa ja ymmärsin, että läsnä oli toinen ihminen 

Punnitsin kahden vaihtoehdon välillä: 

A) Etsiäkö kiertotie

   B) Mennäkkö piiloon

Piilo

Kiertotie

Sillä:

 Olin päättänyt 
mennä metsään yksinäni
olla siellä yksinäni
ja palata kotiin yksinäni
Tänään minun tilaani
ei mahtunut 
toinen ihminen

Kaiken Keskellä Metsä

The clearest way into the Universe 

is through a forest wilderness

Forest Bird Never Wants A Cage

"One touch of nature makes the whole world kin"

-W. Shakespeare

One day in Finland

"Unta on kaikki tää

se on sitä mitä täällä nään"

 

"On lumisii huippui

matalii pohjii

avaruuden alla

kauniita noitii"

"Valtakunnassa unelmat suuret

Siel lokkienkin laulun kauniina kuulet" 

"Valtakunnassa kaikki ookoo

 Valtakunnassa kaikki ookoo"

"Hei Suomi-neito

anna vielä se hyvänyön suukko!"

  

"Vie meidät uuteen aamuun

sinne minne se aurinko saapuu"

  

LAINEEN KASPERI ON KINGI

(KlikKlikKlik)

Aeroflotti Aewan Floppi !

Nyt kun pääsin NOT TO DO-listojen laatimisen makuun (lue edellinen postaus ellet ymmärrä, mistä listoista ja mauista puhun) niin ei muuta kun samalla höyryllä etiäpäin. KIITOKSET näistä jatkohöyryistä kuuluvat Venäjän lentoyhtiö Aeroflotille, joka oli, kuten otsikkokin vihjaa, täysi floppi. Siinä alkoi ihan ikävöidä toveri-Ryanairia, jonka niskaan olen joskus hamassa menneisyydessä (oi rakas Raiski, se on menneisyyttä! Anna anteeksi minulle, anna!) syytänyt valitusta jos jonkinmoista. Olen esmes repinyt hiuksia päästäni Raiskin koneiden neonkeltaisen värityksen, täpöllä soivan musiikin, yrmeän henkilökunnan ja ärsyttävän syrjäisten nousu-laskulentokenttien vuoksi. Tämä siis siitäkin huolimatta, ettei kukaan ole minua koskaan kuuna päivänä pakottanut Raiskilla lentämään ja aina olisi ollut vaihtoehto Bee, jota en yksinomaan hintaeron takia useinkaan tullut valinneeksi. 

Nyt olisin kernaasti valinnut Raiben (rakkaalla ystävällä on monta nimeä), jos Raibe olisi tarjoutunut lennättämään minut Shanghaista Helsinkiin -taikka vaikka edes sinne Tampere-Pirkkalaan! Mutta ei. Raibe on ilmeisesti lopultakin, vähän viiveellä loukkaantunut pitkään kestäneestä Raibe-vastaisuudestani ja viime vuoden tai kahden aikana virinneestä Norvegian-lovestani. Norvegian kun on alkanut lennättää suomalaisia (tai kai joskus vähän muitakin) Suomesta Brittilään jopa Raiskiakin edullisemmin hinnoin laskualustanaan Gatwick, joka peittoaa Stanstedin mennen tullen. Ah, mutta voi Rybe jos olisit nähnyt missä suossa jouduin rybemään eilen -vai oliko se toissapäivänä? vai molempin?- matkallani Shanghaista Moskovan kautta Helsinkiin. Se oli Aeroflot-suo, johon en itseäni enää hukuta, en vaikka lentäisivät suoraan seuraavassa kohteessani odottavalle kotiovelle. (Tai no ehkä siinä tapauksessa, harkitsen, jos hinnasta sovitaan...).

             Alustukseksi: Tämä on fiilis sillä, joka aueroflotilla lentää

Miksi ko. lentoyhtiö oli sanalla sanoen aivan paska (oho, kaksi sanaa: aivan + paska)?

*** Koska (muutamalla lauseella selitettynä) ***

* Henkilökunta oli yksi jättiläisnorsun veen ruumiillistuma. Kuvittele: Jättiläisnorsun vee. Kuvittele kokonainen lentohenkilökuntakompania, joka näyttää juuri siltä. Tarvitseeko selittää? Lisäinfo: Allekirjoittanut ei todellakaan vaadi mitään päänsilittelyä, kuulumisten kyselyä tai sen ihmeempää small talkia lentoemojen toimesta. Kaikki käy. Paitsi ei sittenkään.

* Ruoka oli kuivaa ja nuivaa, enkä edes uskalla arvailla, mille päivälle päivättyä. Illallinen: Kämmenenkokoinen sämpylä, nappimargariini, muusia ja parsaa ja yksi kanapala plus kämmenenkokoinen salaattikippo, jossa yksi lohipala nahkoineen. Jälkkärinä keltainen hyytelö, makuna keltainen väriaine. Aamupala: About sama setti. Uskokaa tai älkää: About sama setti. Ainoana erona 'pääruoka', jossa kanakönttien sijaan läpinäkyvässä kastikkeessa lilluvia katkarapuja ja muusin tilalla kämmenenkokoinen köntti klimppiintynyttä riisiä (joku sanoisi, että sushi/puuroriisiä. Minä sanon köntti-). Moskova-HKI-välillä välipala: Kuiva sämpylänkäntty, jonka välissä köntti juustoa ja kanaa ilman rasvaa, ilman rehuja, ilman mitään muuta. PS: Kämmenenkoko oli ilmeisesti joku standardi. Lisäinfo: Allekirjoittanut ei todellakaan vaadi gourmeeta. Nälässä ja pienemmässäkin pikkupurtavan mieliteossa kaikki käy ja yleensä ihmiset ihmettelevät, että sanon rakastavani lentokoneruokaa en ainoastaan ruoan vaan kenties koko lentokoneympäristön vuoksi. Siinä on jotain 'spessua'. Paitsi ettei sittenkään aina. Näköjään.

*  Palvelu aivan onnetonta. Mitä tahansa pyytäessä (maitoa kahviin saisko eikö?) sai osakseen todellisen tappokatseen, joka ei paljon jättänyt arvailun varaan. 'Maitoa? Kahviin? Dille! Miksi?' Lennon alussa lentoemot tarjosivat mukilliset mehua tai vettä, jotka mukit haettiin pois about viiden minuutin päästä ikään kuin mahdottomalla kiireellä. Vaan kas, ruokatarjottimia ei siivottu varmaan puoleen tuntiin. Siinähän sitten yrität ahtaassa tilassa katsoa leffaa/siirrellä jalkojasi/lähteä vessaan kun edessä nököttää aikapäiviä (okei, aikaminuutteja) sitten tyhjentynyt tarjotin -jonka olet tyhjentänyt ihan vaan siksi, koska nälkä, eli pakko. Juomavalikoima oli sekin suht supistettu, mikä ihmetytti monia (ainakin vierustoveria ja itseäni) siinäkin mielessä, että kyseessä oli 10 tunnin lento (Shanghai-Moskova) ja voisi kuvitella, että näillä etäisyyksillä ja hinnoilla (vaikka halvin yhtiö olikin) lentoyhtiö pystyisi tarjoamaan viintä, limpparia, vichyä et cetera kuten nyt normilentosettiin yleensä kuuluu. Tarjolla oli: vettä, appelsiinimehua, kahvia ja teetä. Hmph. Lisäinfo: Allekirjoittanut ei todellakaan vaadi mitään luksusluokan palvelua. Kaikki käy. Paitsi ei sittenkään. 

Mutta koska hei, aina pitää ajatella positiivisesti, niin plussana sanottakoon että:

* Koneen viihdetarjonta oli bueno: Leffaa, musaa, gameseja, hell yeah !

* Oli tarjolla tyynyt, viltit, tossut, silmäläpät, kuulokkeet

* Oli tarrat: Herättäkää minut 'ruoalle'/ Ei saa häiritä (edes ruokailun vuoksi)

* Lennot (Shanghai-Moskova-HKI) olivat olivat huokeammat kuin muilla lentoyhtiöillä

* Lennot lähtivät ja saapuivat ajallaan 

* Pääsin turvallisesti KOTIIN !!! 

                  Bueno Balanssi: Hyvä leffa (Monuments Men) + Kaamea Ateria:

Lopuksi: Tämä on fiilis sillä, joka yrittää itsensä positiiviseksiajatella

Konkluusioksi: Tunnelma sillä, joka on itsensä onnistuneesti milteipositiiviseksi manipuloinut 

                                                                       ***   ***   ***

PS. Lentokentällä vastassa olivat äiti ja 9-vuotias pikkuveljeni, joka tietää kaiken niin autoista kuin lentohärveleistäkin. Kysyi siskolta: Maama muuten, millä lentoyhtiöllä sä lensit? Vastaus: Aeroflotilla. Veli: Et kai? Sisko: No miten niin? Veli: Luin just yhen lentokonekirjan missä sanottiin, että Aeroflot on tosi huono lentoyhtiö. Sisko (ikään kuin ei ymmärtäisi): No miten niin? Veli: Siinä sanottiin, että se henkilökunta on ihan hirveetä! Et ei oo hymyn hymyä! Sisko: Oho. Kas. Kumma. En ollutkaan ihan vaan vainoharhanen hullu.